Oikeusapu

Tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä tehdyille irtisanomisille ei ollut perustetta

Yhtiö irtisanoi neljän sähköasentajan ja yhden kylmäkoneasentajan työsuhteet tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Irtisanomisista käytiin erimielisyysneuvottelut, ja liitto vei asian työtuomioistuimeen.

Työtuomioistuin katsoi, että yhtiön tekemä lisätyövoiman siirtäminen muista yksiköistä oli pitkäaikaista. Lisätyövoimaa siirrettiin irtisanomisperusteen vaikutusalueen ulkopuolelta ja se rinnastettiin uusien työntekijöiden palkkaamiseen.

Yhtiö tuomittiin maksamaan irtisanotuille korvauksia yhteensä yli 110 000 euroa korkoineen.

Työnantaja ei ollut päättänyt työsuhdetta, työntekijälle irtisanomisajan palkka ja lomakorvaukset

Työntekijä oli ottanut yhteyttä työnantajaan ja ilmoittanut haluavansa päättää työsuhteensa yli 200 päivää kestäneen lomautuksen perusteella. Työnantaja esitti väitteen, että työsuhde oli päätetty purkamalla jo aikaisemmin, koska työntekijä ei ollut noudattanut kutsua palata töihin lomautuksen päätyttyä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei työnantajan väittämästä työsuhteen päättämisestä ole näyttöä ja että työsuhde oli päättynyt työntekijän irtisanoutumiseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota tältä osin.

Yhtiö tuomittiin hovioikeudessa maksamaan työntekijälle yhteensä yli 9 000 euroa irtisanomisajan palkkaa, lomakorvausta ja odotusajan palkkaa sekä liiton oikeudenkäyntikulut, kaikki viivästyskorkoineen.

Työnantajalla ei ollut oikeutta poistaa yksipuolisesti työsuhde-etuutta

Yhtiön huoltoedustajilla oli ollut pitkään oikeus ostaa lounasseteleitä kaikkina muina paitsi niinä päivinä, kun he olivat ruokailleet yhtiön ruokalassa tai sopimusruokalassa tai kun heille oli tarjottu yhtiön kustantama lounas. Yhtiö oli matkustussäännön muuttamisen yhteydessä poistanut yksipuolisesti edun.

Käräjäoikeus katsoi näytön perusteella, että lounasseteleiden osto-oikeus oli pitkään jatkunut käytäntö, joka oli vakiintunut työsuhteen ehdoksi. Työnantajalla ei ollut oikeutta heikentää yksipuolisesti työsuhteen ehtoja.

Hovioikeus päätyi käräjäoikeuden kanssa samalle kannalle ja tuomitsi yhtiön korvaamaan kantajina olleille yli 100 työntekijälle syntyneen vahingon, joka oli saamatta jääneen lounassetelin nimellisarvo vähennettynä työntekijän maksamalla hinnalla. Työnantaja velvoitettiin myös tasapuolisen kohtelun vaatimuksen perusteella antamaan sama etu myös niille työntekijöille, jotka ovat tulleet työnantajan palvelukseen edun poistamisen jälkeen. Lisäksi työnantaja tuomittiin korvaamaan työntekijöiden oikeudenkäyntikulut.

Tehtaan kunnossapidossa liikkeenluovutus, irtisanotuille työntekijöille korvauksia

Yhtiö oli ostanut tehtaan kunnossapitotoiminnan toiselta yhtiöltä palvelusopimuksella. Kunnossapitopalveluja ostanut yhtiö irtisanoi palvelusopimuksen ja ilmoitti vastaavansa kunnossapidosta jatkossa itse. Kunnossapitotoimintaa palvelusopimuksen perusteella hoitanut yhtiö irtisanoi työntekijöiden työsopimukset. Kunnossapitopalvelut takaisin haltuunsa ottanut yhtiö palkkasi palvelukseensa osan työntekijöistä, ja toimintaa jatkettiin keskeytymättä pääosin samoilla työntekijöillä.

Käräjäoikeus katsoi, että kunnossapitotoiminta oli työvoimavaltaista ja osaava kokenut henkilökunta oli välttämätöntä toiminnan moitteettomalle jatkumiselle. Kunnossapitotoiminta oli tunnistettavissa ja erotettavissa omaksi yksikökseen. Käräjäoikeus katsoi arvioiden kokonaisuutta, että kyse oli liikkeenluovutuksesta. Kunnossapitotoiminnan haltuunsa ottaneen yhtiön olisi tullut ottaa kaikki työntekijät palvelukseensa. Yhtiö oli siten vastuussa työntekijöiden työsuhteiden päättymisestä.

Yhtiö tuomittiin maksamaan seitsemälle työntekijälle korvauksia työsuhteiden perusteettomasta päättämisestä yhteensä yli 140 000 euroa ja korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa, kaikki viivästyskorkoineen.

Lailliseen työtaisteluun osallistuminen ei ollut luvaton poissaolo

Yhtiön komennustöissä olleet työntekijät olivat osallistuneet poliittiseen työnseisaukseen, josta oli tehty asianmukainen ennakkoilmoitus. Työehtosopimuksen matkustusmääräyksissä todettiin, että jos työntekijä on komennuspaikkakunnalla poissa työstä vapaapäivää edeltävän työpäivän, ei päivärahaa vapaapäivältä suoriteta. Yhtiö ei maksanut päivärahoja komennustöissä olleille työtaisteluun osallistuneille työntekijöille.

Sähköliitto ei hyväksynyt työnantajan tulkintaa, jota työnantajaliitto tuki. Sähköliitto katsoi, että työnantajan tulkinta on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä ammattiyhdistystoimintaan osallistumisen perusteella tapahtuvaa syrjintää.

Asia vietiin työtuomioistuimeen, joka hyväksyi Sähköliiton tulkinnan. Työtuomioistuin katsoi, että päivärahan suorittaminen vapaapäivältä kattaa komennuspaikkakunnalla oleskelusta syntyviä kuluja. Kustannuksia syntyy myös työtaisteluun osallistuneille. Päivärahan maksamatta jättäminen katsottiin sanktioksi työtaisteluun osallistumisesta.

Yhtiö tuomittiin maksamaan päivärahat. Sähköliitto oli lähettänyt työnantajaliitolle kaksi valvontakirjettä, ja työnantajaliitto tuomittiin maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työnantaja velvoitettiin korjaamaan perusteeton palkkaero

Työntekijälle oli selvinnyt, että työnantaja maksoi samanlaista työtä tekevälle toiselle työntekijälle suurempaa henkilökohtaista palkanosaa kuin hänelle. Suurempaa lisää oli maksettu toiselle työntekijälle heti työsuhteen alusta saakka. Työnantajan perustelut erisuuruiselle henkilökohtaiselle palkanosalle eivät olleet työsopimuslain tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisia.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat, ettei työnantaja ollut osoittanut hyväksyttäviä perusteita työntekijöiden erilaiselle palkkaukselle. Työntekijöitä tulee kohdella myös henkilökohtaiseen pätevyyteen perustuvan palkanosan maksamisessa tasapuolisesti ja samoilla kriteereillä.

Hovioikeus tuomitsi työnantajan korvaamaan työntekijälle syntyneen vahingon, eli henkilökohtaisen palkan erotuksen ja liiton oikeudenkäyntikulut, kaikki viivästyskorkoineen.

Luottamusmiehen irtisanominen tuli kalliiksi

Yhtiössä oli järjestetty luottamusmiehen valinta. Työntekijät olivat valinneet luottamusmieheksi yhtiössä vain muutaman kuukauden työskennelleen työntekijän. Työnantaja ei hyväksynyt luottamusmiehen valintaa vedoten siihen, ettei tämä lyhyen työsuhteen vuoksi voi olla työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla perehtynyt työpaikan olosuhteisiin sen työntekijänä. Työnantaja irtisanoi pääluottamusmiehen työsuhteen hieman tämän jälkeen.

Käräjäoikeus katsoi, että luottamusmiehen valinta on työntekijöiden asia ja he pitivät valittua työntekijää tehtävään kaikkein sopivimpana. Käräjäoikeus katsoi myös, ettei työnantajalla saa olla mahdollisuutta estää luottamusmiehen valintaa.

Yhtiö tuomittiin maksamaan irtisanotulle luottamusmiehelle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaava määrä ja liiton oikeudenkäyntikulut, kaikki viivästyskorkoineen.