Hallitus kaavailee poistavansa ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Suunnitelma on jo herättänyt vahvaa vastustusta koko palkansaajaliikkeessä – eikä syyttä. Kyseessä olisi poikkeuksellinen toimenpide, joka koskettaisi jopa lähes kahta miljoonaa suomalaista.
Suuri osa ammattiliittojen jäsenistä on pieni- ja keskituloisia palkansaajia, joille verovähennys on konkreettinen taloudellinen helpotus. Hallituksen hanketta poistaa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus onkin vaikea nähdä minään muuna kuin ideologisena hyökkäyksenä ammattiyhdistysliikettä vastaan, sillä valtiontalouden kannalta säästö jäisi vaatimattomaksi mutta työmarkkinajärjestelmää se heikentäisi.
Toivottavasti hallituksen tarkoituksena ei ole maksattaa hyvätuloisten marginaaliveroasteen alentamista ammattiliiton jäsenillä.
Jäsenmaksu on yksiselitteisesti tulonhankkimiskulu
Ammattiliiton jäsenmaksu ei ole mikään huviin käytettävä maksu, vaan olennainen osa palkansaajan tulonhankkimisen kustannuksia. Sillä rahoitetaan työntekijöiden palkankorotuksista ja työehdoista neuvotteleminen, työsuhdeturva, oikeusapu, koulutus, työttömyysturvaa, työllistymistä tukevia palveluita ja moni muu etu, jotka parantavat jäsenen toimeentuloa.
Ammattiliitot neuvottelevat työntekijöille sellaisia palkankorotuksia ja ehtoja, joihin yksittäinen työntekijä ei yleensä yksin pysty. Tästä syystä jäsenmaksu on asiallisesti tulonhankkimismeno ja kuuluu verovähennyksiin. Jäsenmaksujen verovähennysoikeus on ollut jo1960-luvulta asti olennainen osa yhdenvertaista työmarkkinajärjestelmää ja suomalaista sopimusyhteiskuntaa.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan verovähennysoikeus oltaisiin poistamassa myös työnantajaliitoilta. Jos verovähennyskelpoisuus niillä jostain syystä säilyisi, se olisi huutavan epäreilua ja asettaisi palkansaajat eriarvoiseen asemaan. Se ei olisi kuitenkaan mikään yllätys hallituksen aiempiin toimiin peilaten.
Paikallisen sopimisen uudistus syö jo työmarkkinamallia
Paikallisen sopimisen holtiton laajentaminen yhdistettynä jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamiseen on myrkkykoktaili, joka selvästi murentaisi Suomen työmarkkinamallin perusteita.
Paikallisen sopimisen uudistus avaa mahdollisuuden sopia työehdoista yrityskohtaisesti myös niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon – eli ovat järjestäytymättömiä. Se antaa järjestäytymättömille työnantajille samat edut ilman, että niiden tarvitsee sitoutua yhteiseen sopimusjärjestelmään. Jos nyt myös jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistuu, rakennetaan melkoista kannustinta erota työnantajaliitoista – kun saman sopimisen vapauden saa ilman jäsenyyttäkin.
Perussuomalaisten kannattaisi kuunnella kannattajiaan
Hallituksessa verovähennysoikeuden poistamista vaikuttaa ajavan myös perussuomalaiset, jotka ovat perinteisesti profiloituneet “pienen ihmisen” puolustajaksi. On syvästi ironista, että he ovat nyt etulinjassa viemässä tavalliselta työntekijältä satasia kukkarosta ja heikentämässä hänen työehtoturvaansa.
Puolue kärsi kunta- ja aluevaaleissa kirvelevän tappion tai sai vähintäänkin selvästi odotettua heikomman tuloksen. Julkisuudessa huonoon vaalitulokseen on etsitty syitä mm. viestinnästä ja ehdokasasettelusta. Ehkäpä olisi syytä etsiä syitä myös politiikan sisällöstä.
Monet perussuomalaisten äänestäjät ovat duunareita, pienipalkkaisia ja keskituloisia työntekijöitä eri aloilla. Heistä iso osa kuuluu liittoon tai ainakin työskentelee aloilla, joilla työehtosopimusten yleissitovuus takaa heillekin minimiehdot. Tuskin nämä äänestäjät toivoivat, että vaalien jälkeen heidän ay-jäsenmaksunsa verovähennys poistetaan tai että heidän työehtojaan turvaavaa järjestelmää aletaan määrätietoisesti purkaa. Perussuomalaisten edustajat ovat todetusti siirtyneet viime vuosikymmenen aikana poliittisella arvonelikentällä merkittävästi muita puolueita konservatiivisempampaan ja oikeistolaisempaan suuntaan. Olisiko nyt aika muuttaa suuntaa?
Ay-liikkeessä emme haluaisi vastakkainasettelua vaan yhteistyötä ja rakentavia ratkaisuja työelämän kehittämiseksi. Siksi peräänkuulutan perussuomalaisiltakin aitoa keskustelua siitä, miten suomalaisten duunarien asemaa oikeasti parannetaan – verovähennysoikeus poistamalla se ei parane, päinvastoin.
Rakentava tie eteenpäin
Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen olisi historiallinen virhe. Se heikentäisi järjestäytymistä, kaventaisi liittojen neuvotteluvoimaa ja siten vaarantaisi reilut työehdot kaikilta palkansaajilta. Lisäksi se olisi epäoikeudenmukainen erityisesti pieni- ja keskituloisia kohtaan sekä ristiriidassa sen kanssa, mihin suuntaan Eurooppa ja Suomi ovat sitoutuneet työelämää kehittämään. EU:n vähimmäispalkkadirektiivikin velvoittaa jäsenmaita edistämään työehtosopimustoimintaa, ei jarruttamaan.
Hallituksen kannattaa vielä kertaalleen miettiä, mitä se on tekemässä. Onko verotulolisä, joka sekin annetaan heti veronkevennyksinä pois, todella tärkeämpi kuin vakaa sopimusyhteiskunta? Entä kuka ottaa vastuun, jos tämän kokeilun seurauksena työmarkkinoille syntyy lisää kaaosta ja luottamus menee?
Suomi on pärjännyt, koska olemme sopineet yhdessä. Ay-liike on valmis uudistamaan toimintatapoja ja kehittämään joustoja paikallisesti, kunhan kaikki osapuolet ovat mukana reilun pelin hengessä. Jos hallitus haluaa parantaa työllisyyttä, tuottavuutta ja kilpailukykyä, sen on syytä lopettaa työntekijöiden ja heidän järjestöjensä kurittaminen. Rakentava tie eteenpäin löytyy yhteistyöstä – ei siitä, että toinen osapuoli yritetään nujertaa.
Sopimusyhteiskunnan kehittämiseen tarvitaan mukaan myös poliittisia päättäjiä, ei vastustamaan vaan tukemaan. Yhdessä rakentaen tämä maa on saatu jaloilleen ennenkin, ja yhdessä se on pidettävä pystyssä tulevaisuudessakin.
