Paavo Tertsunen oli toukokuussa vetämässä Huoltovarmuuskeskuksen, Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen ja Sähköpoolin yhteistä harjoitusta, jossa varauduttiin tuulivoimatoimialan sabotaasiin. Hän on myös työskennellyt tiiviisti energiahuollon aluetyön parissa. Kuva: Juha Lindvall
Sähköä ei voi varastoida polttoaineiden tapaan varmuusvarastoihin kolmen kuukauden kulutusta vastaavaa määrää, ei liioin energiahuoltovarmuuden takaajina toimivia sähköalan ammattilaisia. Huoltovarmuuskeskus pitää osaltaan yhdestä huoltovarmuutemme avainsektoreista eli energiahuollosta visusti huolta. Lue miten!
Haastattelun varsinaisiin kysymyksiin vastattuaan Huoltovarmuuskeskuksen energiahuollon varautumisasiantuntija Paavo Tertsunen lähettää vielä sähköpostin, joka ei voisi paremmin tiivistää hyvin sähköliittolaisten roolia huoltovarmuuden ylläpitämisessä:
Kriiseistä ei päästä yli vaikkapa vain Huoltovarmuuskeskuksen tiedoin ja taidoin. Viime kädessä sähköinfrastruktuureja pitävät yllä käyttö-, huolto- ja ylläpitohenkilöstö. Heillä on kokonaisuudessa avainrooli. Tällaisia ”luotettavuusammattilaisia” ei rahalla saa, eikä heitä voi ottaa varastosta uusia.
Sitaateissa olevan termin hän kertoo lainanneensa kahdelta yhdysvaltalaiselta organisaatiotutkijalta, jotka viittasivat sillä kriittisen infrastruktuurin valvomoissa työskenteleviin. Nämä henkilöt takaavat, että infrastruktuurit toimivat niin luotettavasti kuin toimivat.
Sähköliittolaisia kuuluukin työpaikoillaan niin sanottuun VAP-henkilöstöön. Kolmikirjaiminen lyhenne tarkoittaa, että työnantaja on hakenut näille työntekijöille varauksen poikkeusolojen tehtäviin.
– Ratkaisevan tärkeälle henkilöstölle, joiden työpanosta työpaikalla voisi olla vaikeaa korvata, on siksi tärkeää hakea harkinnanvaraista varausta Puolustusvoimien aluetoimistolta. Mikäli Puolustusvoimat hyväksyy hakemuksen, työntekijän mahdollinen sodanajan sijoitus puretaan.
”Ratkaisevan tärkeälle henkilöstölle on tärkeää hakea harkinnanvaraista varausta Puolustusvoimien aluetoimistolta.”
Pahimman varalta jo 70 vuoden ajan
Huoltovarmuuskeskuksen määritelmän mukaan huoltovarmuus tarkoittaa varautumista mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin sekä jatkuvuudenhallintaa turvaamalla elintärkeät toiminnot, jotta yhteiskunta ja elinkeinoelämä toimivat ja ihmiset voivat turvallisesti elää arkeaan. Sähkö ja energia ovat huoltovarmuuden kannalta olennaisia osasia.
Elokuvat ja tv-sarjat ammentavat mehukkaita käsikirjoituksia energiahuollon pettämisestä. Esimerkiksi kotimaisen Ivalo-tv-sarjan tuoreimmalla tuotantokaudella Suomen sähköverkkoon kohdistuu kyberhyökkäys, jossa hakkerit kaappaavat sähkönjakelun ja alkavat pimentää ja kylmentää kaupunkeja yksi kerrallaan.
Mitä varautumisasiantuntija ja energiainfrastruktuureihin ja niiden resilienssiin perehtynyt väitöskirjatutkija sanoisi sähkönsaannista huolestuneille tavallisille kansalaisille?
– On inhimillistä ja toisinaan jopa tarpeellista olla huolissaan. Vakavienkaan kriisien mahdollisuutta ei voi täysin sulkea pois, vaikka infrastruktuurimme yleensä toimivat melko luotettavasti.
– Me Huoltovarmuuskeskuksessa pyrimme ennen kaikkea ymmärtämään, kuinka häiriötilanteiden vaikutuksia voidaan hallita tai rajata ja samalla varmistaa välttämättömimmät palvelut kaikenlaisissa oloissa. Tästä on Suomessa etenkin sähköalalla pitkät perinteet: nykyisin rahoittamassamme poolityössä on varauduttu pahimpaan jo 70 vuoden ajan! Työ alkoi Voimatalouspoolin nimellä. Monet muut EU-maat ovat vasta viime aikoina heränneet kehittelemään sellaista julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä, jota meillä on tehty vuosikymmeniä.
”Monet muut EU-maat ovat vasta viime aikoina heränneet kehittelemään sellaista julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä, jota meillä on tehty vuosikymmeniä.”
Huoltovarmuuskriittiset yritykset ovat Sähköpoolin kivijalka
Huoltovarmuuskeskuksen energiahuoltosektorin alla toimivat eri energiamuotojen omat poolit. Paavo Tertsunen toimii HVK:n yhteysjäsenenä Sähköpoolissa, johon kuuluu alan huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä sekä sähkön käyttäjien edustajia. Poolin puheenjohtaja on sähköjärjestelmän käytöstä vastaava johtaja Tuomas Rauhala Fingrid Oy:stä ja sihteeri valmiuspäällikkö Kati Takala Energiateollisuus ry:stä.
– Emme voi kertoa julkisesti, kuinka paljon ja millaisia yrityksiä poolin toimintaan osallistuu. Mukana on kuitenkin erittäin merkittävä määrä alan toimijoita. Sähköpoolin poolisopimus on solmittu Huoltovarmuuskeskuksen ja Energiateollisuus ry:n kanssa.
Osana poolityötä Huoltovarmuuskeskus perehdyttää ja kouluttaa yritysten ja organisaatioiden henkilöstöä, järjestää harjoituksia ja muodostaa tilanneymmärrystä toimialalta, mutta poolien jäsenorganisaatiot ovat vähintään yhtä ahkeria koulutusten ja harjoituksien järjestäjiä.
– Suomessa energiayhtiöt ovat sitoutuneita poolitoimintaan ja tekevät myös omaehtoisia toimenpiteitä huoltovarmuuden kehittämiseksi. Mielestäni vastuullinen yhtiö pitää huolta riittävistä resursseista, järjestää yhtiön sisäisiä harjoituksia ja koulutusta vakavia häiriötilanteita ajatellen ja huolehtii siitä, että työntekijät voivat työskennellä myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Monien sähköalan osaajien työpanosta kuitenkin tarvitaan myös häiriö- ja poikkeustilanteissa. Tyytyväinen työntekijä on kullanarvoinen voimavara.
Suurhäiriöstä Suomessa yli 50 vuotta
Häiriö- ja poikkeustilanteissa tavoitteena on turvata yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. Energiahuollon kannalta äärimmäisin skenaario on sähköjärjestelmän romahtaminen, johon useampi samanaikainen vakava vika voisi johtaa.
Sähköpula puolestaan on tilanne, jossa sähköä ei pystytä tuottamaan eikä tuomaan niin paljon kuin sitä valtakunnallisesti kuluu. Tilapäisen sähköpulan portteja Suomessa kolkuteltiin talvella 2022–2023, jolloin tuonti Venäjältä oli loppunut toukokuussa, valmistuneen Olkiluoto 3:n täysimittainen käyttöönotto viivästyi ja tuulettomat pakkaspäivät tyrehdyttivät tuulivoimaloiden tuotannon. Tuolloin lääkkeeksi suunniteltiin muutaman tunnin kiertäviä sähkökatkoja, joita ei loppujen lopuksi sitten tarvittukaan.
– Kiertävät sähkökatkot ovat viimesijainen keino estää sähköjärjestelmää romahtamasta. Tässä niin sanotussa sähköpulamenettelyssä katkojen ulkopuolelle pyritään jättämään esimerkiksi sairaalat sekä poliisi- ja pelastuslaitokset.
Jos kriisitilanne ei ole tilapäinen vaan pidempikestoinen, sähkön käyttöä voidaan rajoittaa myös valmiuslain nojalla. Silloin sähkön käyttö voidaan kieltää muihin kuin välttämättömiin tarkoituksiin. Valmiuslaki voidaan ottaa käyttöön, kun valtioneuvosto ja presidentti toteavat yhdessä, että maassa vallitsevat poikkeusolot.
Suurhäiriöksi kutsutaan tilannetta, jossa laaja sähkökatkos kantaverkossa vaikuttaa isoon osaan maata. Suurhäiriöt eivät ole Suomessa kovin tavallisia; edellinen tapahtui vuonna 1974 yhdellä sähköasemalla sattuneen vaaratilanteen takia. Eurooppalainen esimerkki suurhäiriöstä on peräisin viime vuoden keväältä Espanjan ja Portugalin alueelta. Se koski miljoonia.
Toimintavarmuus lisääntyy oppimisesta ja uusista ratkaisuista
Niin Sähköliitto kuin monet muutkin tahot ovat kannanotoissaan todenneet Suomen sähköistyvän vauhdilla. Sähköliittolaisille se tietää töitä ja tehtävien muuttumista. Olemme voineet ylpeillä, että edustamaltamme alalta eivät työt lopu. Mutta jos kääntöpuolta etsimällä etsitään, onko sähköistyminen tehnyt yhteiskunnasta myös entistä haavoittuvamman?
Paavo Tertsusen mielestä kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.
– Kiistatonta on, että yhteiskunnan järjestelmät ovat aiempaa riippuvaisempia häiriöttömästä sähkönjakelusta. Sähköjärjestelmämme ja -infrastruktuurimme myös näyttävät hyvin erilaisilta kuin muutama vuosikymmen sitten. Tämä kaikki vaatii sähköjärjestelmältä toimintavarmuutta, joka on Suomessa hyvällä tasolla. Edistämme sitä yhteistyössä esimerkiksi sähköjärjestelmän käyttövarmuudesta vastaavan kantaverkkoyhtiö Fingridin kanssa.
”Sähköjärjestelmän toimintavarmuus on Suomessa hyvällä tasolla.”
– Tutkimustiedon perusteella uusi teknologia ei itsessään takaa monimutkaisten järjestelmien luotettavuutta. Kyse lienee viime kädessä siis siitä, kuinka hyvin niiden parissa työskentelevät ammattilaiset kykenevät ennakoimaan riskejä, reagoimaan odottamattomiin tilanteisiin ja oppimaan menneistä tapahtumista. Joskus voidaan vaatia kykyä kehittää kokonaan uudenlaisia toimintatapoja sekä ratkaisuja. Se on sitä paljon puhuttua resilienssiä.