Telakkateollisuuden menestystä ei mitata vain tonneissa tai vientiarvossa, vaan myös sillä, miten työehdot toteutuvat ja maksetut palkat, verot ja eläkkeet hyödyttävät yhteiskuntaa.
Eilen uutisoitu Yhdysvaltojen jäänmurtajatilaus Suomesta on herättänyt aiheellisesti toiveita telakkateollisuuden uusista työpaikoista ja kasvusta. Moni sähköliittolainenkin saa leivän pöytään näiden hankkeiden kautta. Kuitenkin viime viikkojen paljastukset Turun telakan alihankintaketjuissa työskentelevien ukrainalaisten työntekijöiden kohtelusta muistuttavat karulla tavalla, ettei jokainen tilaus automaattisesti tarkoita suomalaisille työtä, verotuloja – tai edes ihmisarvoisia työehtoja.
Telakkateollisuuden ja rakentamisen menestys nojaa monen ammattikunnan osaamiseen, ja sähkötyöntekijät ovat hankkeissa usein ydintekijöitä. Silti liian usein juuri rakennus- ja myös sähköalan työntekijät jäävät alihankintaketjujen pohjimmaisiksi lenkeiksi, jolloin työehtosopimusten rikkominen, alipalkkaus ja epäselvät työsuhteet ovat arkipäivää.
On syytä muistaa, että telakkateollisuuden menestystä ei mitata vain tonnimäärissä tai vientiarvossa, vaan myös sillä, miten työ tehdään. Jos miljardihankkeet rakentuvat alipalkattujen siirtotyöläisten varaan, jäävät sekä suomalaiset työntekijät että koko yhteiskunta nuolemaan näppejään. Palkat, verot ja eläkkeet eivät kierrä kotimaassa vaan valuvat harmaisiin rakenteisiin ja ulkomaisille välikäsille.
Siksi viimeistään nyt tarvitaan hallitukselta ja yrityksiltä konkreettisia tekoja, ei pelkkiä juhlapuheita. Ammattiliitot ja SAK ovat esittäneet lukuisia rakentavia keinoja, joihin olisi syytä tarttua välittömästi:
- Alipalkkauksen kriminalisointi.
- Viranomaisille riittävät resurssit ja toimivaltuudet työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi ja siitä johtuvan harmaan talouden torjumiseksi.
- Tilaajavastuun laajentaminen.
- Hankintalain täsmentäminen.
- Työnteko-oikeuden varmentaminen rakennusalalla.
- Veronumeron laajentaminen.
- Sekä ammattiliittojen kanneoikeuden että ryhmäkanneoikeuden laajentaminen työlainsäädäntöä koskeviin oikeusjuttuihin.
- Työehtosopimuksen tulkintaetuoikeuden siirtäminen työntekijäpuolelle.
- Työsopimusten muodolla kikkailulle lainsäädännölliset rajat, jotka ehkäisevät nykyistä paremmin työperäistä hyväksikäyttöä.
- Käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden käyttöönoton laajentamisen selvittäminen.
- Yritysvastuusääntelyn vahvistaminen.
- Toimenpiteiden vaikuttavuuden takaamiseksi uhreille tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeutta.
Vilungin mahdollisuudet on tilkittävä
Harmaan talouden torjuntatoimien tehostaminen maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin verotuloina ja reilumpina markkinoina, mutta se edellyttää poliittista tahtoa, riittäviä resursseja ja johdonmukaista viranomaisyhteistyötä. Nykyhallitus on myös päätöksillään lisännyt mahdollisuuksia “vilunkiin” heikentämällä sopimisen edellytyksiä ja purkamalla valvontaa. Näillä päätöksillä rakennetaan järjestelmää, jossa rehellinen työnantaja jää usein tappiolle ja epärehellinen saa etumatkaa.
Jäänmurtajatilauksen soisi symboloivan muutakin kuin teollista osaamista – sen tulisi murtaa myös vanhat käsitykset siitä, että isot vientihankkeet automaattisesti hyödyttävät suomalaisia työntekijöitä ja valtion kassaa. Vain reiluilla työehdoilla, valvonnalla ja avoimuudella nämä hankkeet voivat tuoda maahan kestävää hyvinvointia.