Teksti: Minna Järvenpää
Kuva: Pirjo Tuominen/eduskunta
Sähköliiton kevään eduskuntavaaleja edeltänyt äänestysaktiivisuuskampanja rakentui seitsemän työelämään liittyvän teeman ympärille. Pyysimme sähköliittolaista ensimmäisen kauden kansanedustajaa arvioimaan niitä kansallisen päätöksenteon näkökulmasta.
Sähköliiton kunniapuheenjohtaja Lauri Lyly valittiin eduskuntaan 4 533 äänellä Pirkanmaan vaalipiiristä. Uusi tehtävä on komeaa jatkumoa uralla, jolla vaikuttamis- ja päätöksentekopaikat ovat seuranneet toistaan. Sähköliiton puheenjohtajuutta seurasi SAK:n puheenjohtajuus, sitten Tampereen kaupungin pormestarius ja aluevaalien jälkeen Pirkanmaan hyvinvointialuevaltuuston puheenjohtajuus.
‒ Eduskuntatalo on tuttu, koska olen useasti käynyt siellä ajamassa eri asioita. Nyt on tietenkin ollut mielenkiintoista päästä katsomaan maailmaa tästäkin näkökulmasta, talon sisältä. Esillä olleet asiat ovat olleet hyvinkin tuttuja entuudestaan, tuore kansanedustaja kertoo.
Ostovoima – tessin mukaisella kokoaikatyön palkalla tultava toimeen
Koronaviruspandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat kiihdyttäneet inflaation poikkeuksellisiin korkeuksiin. Sähköliitto nosti ostovoiman vaaliteemakseen toteamalla, että palkalla pitää tulla toimeen: asumaan, syömään ja esimerkiksi maksamaan sähkölaskun. Samaa mieltä on Lauri Lyly.
‒ Työehtosopimuksen mukaisella kokoaikatyön palkalla pitäisi tulla toimeen. Pienipalkkainen tai osa-aikatyössä oleva tarvitsee tukea pärjäämiseensä, jos esimerkiksi asumiskulut ovat korkeat.
Hän huomauttaa, että palkkaratkaisut eivät pysty reagoimaan äkkinäiseen inflaation muutokseen mutta pidemmällä aikavälillä palkankorotusten pitää turvata ostovoima.
‒ Muita keinoja vaikuttaa ostovoimaan ovat lapsilisien kaltaiset suorat tulonsiirrot, sosiaaliturvamaksujen muutokset ja verotus.
Sähköliitto otti vaalien edellä esille myös kilpailukykysopimuksessa työntekijöille siirrettyjen sosiaalivakuutusmaksujen palauttamisen työnantajien maksettaviksi osana ostovoimakeskustelua. Lylyn mielestä asiasta olisi mahdollista neuvotella työmarkkinajärjestöjen kesken muiden asioiden käsittelyn yhteydessä.
‒ Ehkä jonkin eläkeratkaisun ja sosiaaliturvan tarkastelun yhteydessä. Työnantajapuoli tyrmäsi taannoin keskitetyt ratkaisut, joten muuta sopimispöytää ei ole olemassa.
Sopiminen – liitot takaavat tasavertaisuuden
Äänestysaktiivisuuskampanjassaan Sähköliitto puolsi sopimista niin, että työntekijää edustavat ammattiliitot ja niiden luottamushenkilöt. Ammattiliittoa ja ammattiliittojen keskusjärjestöä johtanut Lauri Lyly näkee sopimisen samalla tavalla.
‒ Porukalla sopien saamme kaikille säälliset työolot, edut ja palkat sekä työsuhdeturvan. Tasavertainen sopiminen työpaikoilla ja valtakunnallisesti tarvitsee liittoja.
Työnantajapuoli tarjoaa julkisuudessa paikallista sopimista lääkkeeksi työelämään.
‒ Kokemukseni mukaan työehtosopimuksiin jo sisältyvät paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat vajaakäytöllä. Paikallista sopimista vaaditaan laajentamaan enemmän järjestäytymättömään yrityskenttään. Sillä halutaan murtaa järjestäytyneen sopimisen rajoja ja rikkoa sopimisen periaatteita lainsäädännöllä.
‒ Paikallisen sopimisen rajat pitää määritellä ensisijaisesti kunkin alan työehtosopimuksessa: sopimisen laajuus, miten sovitaan ja ketkä sopivat. Alan oma tilanne vaikuttaa aina sopimisedellytyksiin.
Yleissitovuus – palkansaajan turvan perusta
Sähköliitto korosti vaaliteemoissaan yleissitovuutta työntekijän parhaana turvana. Jos yleissitovuuteen kajottaisiin, työehtojen ainoat raamit tulisivat lainsäädännöstä. Lauri Lyly kuvittelee pyynnöstä tällaista maailmaa:
‒ Poissa olisi iso osa palkansaajan turvasta: palkkataulukot, lisät, erilaiset korvattavat vapaapäivät, lomarahat, sairausajan palkanmaksu, luottamushenkilöt. Alakohtaisia erityispiirteitä ei pystyttäisi ottamaan huomioon samalla tapaa kuin työehtosopimuksissa.
‒ Minimipalkkalakikaan tuskin nostaisi palkkoja työehtosopimusten vähimmäispalkkojen tasolle.
Työttömyysturva – osaamisensa kartuttaja tulee palkita
Ei ole sellaisia eduskuntavaalikeskusteluja käyty, joissa ei säästötoimena esitettäisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämistä. Sähköliitto ja kunniapuheenjohtaja ovat samoilla linjoilla: työttömän pyrkimyksiä työllistyä uudelleen kannattaa tukea.
‒ Kannustavinta on korottaa turvan tasoa, kun työtön osallistuu erilaisiin aktivointitoimiin ja koulutuksiin. Siinä on vielä kehittämisen varaa. Ansioturvan kestoa lyhentämällä ei saavuteta isoja tuloksia: Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa ilmeni vain noin 2 000 henkilön työllistymispiikki vähän ennen ansioturvan päättymistä. Säästöjen sijaan valtion menot kasvaisivat, jos työtön ei työllisty ja tarvitsee erilaisia muita tukia.
Työttömyysturvakeskusteluissa väläytellään myös ns. yleistä ansioturvaa, joka ei edellyttäisi työttömyyskassan jäsenyyttä.
‒ Haluammeko liikennevakuutusmaksun kaltaisen pakollisen vakuutusmaksun varmistaaksemme, että kaikki varmasti ovat vakuutettuja? Miten se lisäisi ansioturvaa, minkä tasoinen maksu olisi, miten eri alojen kassojen toiminta hoidettaisiin, miten järjestettäisiin työttömyysvakuutusmaksujen tasausjärjestelmä? Mielestäni olisi helpompaa, jos kaikkien olisi oltava kassan jäseniä ennen työsuhteen solmimista.
Työurat ja -turvallisuus – työolot avainasemassa
Kevään mittaan uutisissa pyörivät kuvat Ranskasta, jossa eläkeiän nostaminen sai ihmiset kaduille osoittamaan mieltään. Lauri Lyly tokaisee, ettei siellä ole kyetty sopimaan eläkejärjestelmästä kuten Suomessa.
‒ Järjestelmämme on maailman viiden parhaan joukossa: se ottaa huomioon pidentyneen eliniän, työelämän muutokset, koko työuran ja on sama kaikille duunarista ylimpään johtajaan. Työmarkkinajärjestöt ovat hoitaneet sitä neuvottelemalla ja tehneet tarvittavia muutoksia.
‒ Työntekijät eläköityvät terveinä, kun parannetaan työolosuhteita ja taataan mahdollisuudet ylläpitää omaa osaamista.
Mitä työturvallisuuteen tulee, hänestä rikkomuksiin puututaan kohtuullisen hyvin, jos asianomaiset työsuojeluorganisaatiot ovat kunnossa.
‒ Asioiden käsittelyä voisi nopeuttaa lisäämällä viranomaisresursseja. Vakavampien rikkomuksien rangaistuksia pitäisi ehkä myös koventaa.
Järjestäytyminen – työmarkkinakentän yhteistyö vakauttajana
Ammattiliittona Sähköliitto luonnollisesti liputti vaaliteemoissaan järjestäytymisoikeuden puolesta. Hieman eduskuntavaalien jälkeen julkaistiin tutkimus, joka kuitenkin kertoo suomalaisten palkansaajien järjestäytymisasteen laskeneen.
‒ Järjestäytyminen on vakauttanut yhteiskuntaamme, kun järjestäytynyt työmarkkinakenttämme on laatinut keskeisen työelämälainsäädäntömme enemmän ja vähemmän yhteistyössä.
Järjestäytymisasteen on arveltu laskeneen, koska liitot eivät ole pysyneet työelämän muutosvauhdissa. Lyly kehottaakin liittoja olemaan aina hereillä ja kehittämässä työelämää, vaatimaan osaamiseen panostamista ja edistämään alojen tuottavuutta, jolla rakennetaan myös palkanmaksuvaraa.
Kun julkisuudessa puhutaan järjestäytymisestä, päädytään jossain vaiheessa vaatimaan lakko-oikeuden rajoittamista. Lylyn mielestä suomalainen ammattiyhdistysliike käyttää oikeuttaan vastuullisesti ja kohdistaa lakot oikein. Tukilakko-oikeutta rajaamalla puututtaisiin myös ay-liikkeen perusarvoon eli solidaarisuuteen.
Koulutus – uudella mallilla lisää ammattiosaamista
Sähköalan ammattitaitoiset osaajat ovat Suomen huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden varmistajia. Vaalien edellä Sähköliitto vaatikin, ettei ammatillista koulutusta saa enää kuristaa. Vuonna 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uudistus eli amisreformi siirsi opetusta entistä enemmän työpaikkojen harteille, ja kuluvana keväänä työnantajat ovat kertoneet työssäoppimisjaksoille tulevista oppilaista, joilta perustaidotkin ovat vielä hukassa.
Lauri Lyly arvelee, että nykyinen koulutusjärjestelmä luottaa liikaakin nuorten pärjäämiseen ja kykyyn valita oikea oppimispolku hyvin aikaisessa elämänvaiheessa.
‒ Ammattiopintoihin tulisi kuulua enemmän oppilaanohjausta ja nuorten valmiuksien kehittämistä, että he olisivat valmiimpia työssäoppimisjaksoille. Työpaikoilla ei välttämättä ole riittävästi opiskelijoiden tarvitsemia tukihenkilöitä.
Koulutusjärjestelmäämme hän kehaisee sinänsä nerokkaaksi, koska kuka tahansa voi opiskella miten pitkälle vain haluaa monia vaihtoehtoisia reittejä. Myös lisäopiskeluun ja ammatin vaihtamiseen on suhteellisen hyvät mahdollisuudet.
‒ Jos parannettavaa etsii, niin omaa ammattiosaamistaan pitäisi pystyä kasvattamaan esimerkiksi mallilla yksi päivä viikosta opiskelua, neljä töissä.
