Haluammeko itsellemme ja lapsillemme työelämän, jossa suomalaisen sopimisen kulttuurin peruskivet murskataan?
Suomen ensimmäinen työsopimuslaki astui voimaan 1.6.1922, reilut sata vuotta sitten. Pidän sitä eräänlaisena työelämän perustuslakina, koska se takasi ensimmäisen kerran työntekijän koskemattomuuden. Edeltäjä palkollisohjesääntö salli työnantajien kurittaa työntekijöitään ruumiillisesti. Alettiin katsoa, että ihmisoikeudet kuuluvat myös alemmille sosiaaliluokille ja että työntekijä on sopimussuhteen heikompi osapuoli, jota tulee suojella. Ammattiyhdistysten yksituumaisella työllä oli ratkaiseva merkitys tämän ajattelutavan yleistymisessä.
Nyt tuntuu, että yhteistyön henki ja yhteiset päämäärät ovat hukassa. Oman edun ajaminen voi hetkellisesti palkita, mutta samalla toimimme ihmisluontoa vastaan, koska biologisessa mielessä olemme laumaeläimiä, jotka menestyvät yhtä hyvin kuin lauman heikoin jäsen. Lauma toisaalta sulkee muut ulkopuolelle, mutta olemme oppineet elämään keskenään sopuisissa laumoissa, koska kaikille on riittänyt enemmän tai vähemmän reilut resurssit pärjätä elämässä. Resurssien jakamisen periaatteet on yhteisesti hyväksytty, jolloin laumoista on syntynyt yhteiskuntia.
Ennen kuin resurssien jakamisesta tuli yhteisesti hyväksyttyä, tarvittiin demokratia. Se sallii ja oikeastaan tarvitsee toisinajattelua ja -ajattelijoita. Yksimielisyys ja alistuminen suurimman ryhmän tahtoon vapauttaa ajattelusta, mutta toinen juttu on, onko se järkevää.
Investoinnit poikivat pitkällä aikavälillä
Suhteemme velkaantumiseen on kieroutunut. Jos olisin nuorena pelännyt velkaa, en olisi koskaan ottanut yhteiskuntaluokkaloikkaa omistusasujaksi. Luottokelpoisuutensa todistaakseen piti nähdä paljon vaivaa, tehdä työtä. Velan ottaminen on enemmän tai vähemmän harkittua riskinottoa. Kykyni hoitaa velkojani heikkenee oleellisesti, kun tulee se päivä, jolloin heitän karttakepin lopullisesti nurkkaan ja tomumajani kannetaan hiljaisen huoneen läpi.
Valtiot eivät kuole tai mene konkurssiin. Kansainvälisissä luottoluokituksissa olemme edelleen tukevasti maailman parhaiten luotettujen maiden pienessä AA+-joukossa. Olemme tehneet pahamaineisella velkarahalla julkisia investointeja, jotka tuottavat pitkällä aikavälillä hyviä asioita yhteiskuntaan. Taloudelliset panostuksen infraan, koulutukseen, ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluihin antavat hyvän koron. Velkapelottelussa aikaperspektiivi on vääristynyt, eikä kotitalouksia ja valtiontaloutta muutenkaan tule verrata toisiinsa.
Nyt aiotaan varmistaa yritysten kilpailukyky heikentämällä työntekijän oikeuksia ja romuttamalla suomalainen sopimisen kulttuuri. Vapaan sivistystyön rahoituksen leikkaaminen aiotaan kohdistaa erityisesti niiden opintokeskusten toimintaan, joissa koulutetaan sopimisen asiantuntijoita eli luottamusmiehiä. Lakko-oikeutta aiotaan rajoittaa. Luottamusmiesjärjestelmää ollaan ajamassa alas, eikä koulutettuja neuvottelijoita enää tarvita sopimiseen.
”Joku muu” ei toimi puolestasi
Elinkeinoelämän keskusliiton ja Suomen Yrittäjien unelmoimalla hallitusohjelmalla työnantajat ampuvat omaan varpaaseensa. Kun suuri osa maamme työnantajayrityksistä siirtyy pois yhteistoimintalain piiristä, se on sama kuin sähköasentaja lähtisi työmaalle ilman työkalupakkia.
Työpaikoilla tapahtuva yhteistoiminta ja paikallinen sopiminen on aina ollut mahdollista. Se on loistava keino parantaa työilmapiiriä ja tuottavuutta. Hyvin hoidetusta yhteistoiminnasta ovat hyötyneet kaikki. Mutta nyt tarjotaan paikallista sanelua.
Työntekijöiden on nyt syytä suhtautua vakavasti. Jos tuntuu, että pärjäät kyllä työurasi loppuun heikennyksistä huolimatta, muista, että sama porukka tulee siinä tapauksessa toteuttamaan eläkeuudistuksen. Työntekijäpuolen kanssa ei ole tarvetta neuvotella, kun takuumiehenä on maan hallitus.
Emme kai halua itsellemme ja lapsillemme tällaista työelämää emmekä vähitellen paluuta kohti alussa mainittua palkollisohjesääntöä?
Jos olet huolissasi tulevaisuuden näkymistä, sinun on noustava työnantajien edunvalvontajärjestöjen harmaita eminenssejä vastaan. Sitä ei tee joku muu, koska sellaista yhteiskunnallista vaikuttajaa ei ole olemassa. On vain joukkovoima, jolla hyvinvoinnin perusta on joskus taisteltu. Ole osa sitä kansanliikettä, joka nousee puolustamaan oikeuksiaan ja heikompien oikeuksia. Se joukko on tulevissa historiankirjoissa hyvien puolella.
Tomi Juntunen
koulutusvastaava
