Hallitusohjelmaan kirjattu paikallinen sopiminen myös työnantajaliittoihin järjestäytymättömissä yrityksissä kuulostaa vaarattomalta juuri niin kauan kuin sen merkitystä ja seurauksia ei avata. Ymmärrämmekö, mitä yleissitovuuden romuttuminen tarkoittaisi työntekijän turvan kannalta?
Työmarkkinoilla jo vuosia sitten alkanut talvi on kesällä aloittaneen pääministeri Petteri Orpon hallituksen suunnitelmien myötä synkistynyt entisestään, eikä valoa vaikuta olevan näköpiirissä.
Hallitus haluaa kurjistaa työntekijän elämää monella eri tavoin: helpottaa irtisanomista, asettaa uudelle työntekijälle käytännössä vuoden koeajan, kun määräaikaisen työsopimuksen voi tehdä jopa vuodeksi ilman perustetta, muuttaa ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi ja kirjata lakiin mallin, jossa vientialat päättävät kaikkien palkankorotusten maksimin ja joka sitoo myös valtakunnansovittelijan kädet.
Heti vuoden 2024 alusta astuvat voimaan ensimmäiset heikennykset työttömyysturvaan: omavastuupäivät nousevat viidestä seitsemään ja lomakorvausten jaksotus ansiopäivärahaan palautetaan. Vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki lakkautetaan elokuun alusta. Syyskuun alusta ansiopäivärahaa leikataan porrastamalla, työssäoloehto nostetaan 12 kuukauteen ja euroistetaan, iäkkäiden työttömien palveluita ja toimeentuloa turvaavista poikkeuksista luovutaan, palkkatuetulta työltä poistetaan mahdollisuus kerryttää työssäoloehtoa jne.
Pandoran lipas on raollaan
Kaikkein kovin ja pitkällä tähtäyksellä vaikuttavin asia on paikallisen sopimisen salliminen myös työnantajaliittoihin järjestäytymättömissä yrityksissä. Sopiminen voisi hallitusohjelman kirjausten perusteella tapahtua käytännössä miten tahansa ja mielellään ilman luottamusmiestä.
Sinänsä vaarattomalta kuulostavasta asiasta on keskusteltu liian vähän, eikä sen merkitystä ole avattu. Toteutuessaan tämä tavoite avaa Pandoran lippaan. Miksi yritys järjestäytyisi työnantajaliittoon, jos samat oikeudet saa muutoinkin melkein ilman velvollisuuksia? Jos sekä työntekijä- että työnantajapuolen järjestäytymisaste laskee, seuraukset ovat ammattiliitoille katastrofaaliset.
Työehtosopimusten yleissitovuus määräytyy Suomessa pääasiassa työnantajien järjestäytymisen perusteella, ja tähän kokoomusjohtoinen hallitus on nyt iskemässä. Kokoomuspoliitikot ovat jo pitkään kuuluttaneet tahtovansa siirtää työehdoista sopimista yritystasolle. Samaa on sanonut työnantajien Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Työnantajaliitoissa on sen sijaan ollut hiljaisempaa.
Jos paikallinen sopiminen laajenee järjestäytymättömiin yrityksiin, se romuttaa nopeasti työehtosopimusten yleissitovuuden. Meidänkin jäsenistämme useita tuhansia jäisi vaille yleissitovan työehtosopimuksen suojaa, vaille sovittuja työehtoja.
Hallituksen esitys on uuden yhteiskuntajärjestyksen alku Suomessa. Siinä vahvistetaan työnantajien ja yritysten asemaa, heikennetään työntekijän turvaa ja oikeuksia ja vaikeutetaan ammattiliittojen toimintaa. Kaikki, mikä sopimisen kautta on viimeisen sadan vuoden aikana rakennettu, halutaan nyt purkaa.
Oikeistohallitukset haluavat puuttua työmarkkinoiden toimintaan ja järjestöjen oikeuteen sopia vapaasti työehtosopimuksia. Juha Sipilän hallitus hieman perääntyi suunnitelmistaan, Petteri Orpon hallitus vankkana tukijanaan EK ei taka-askelia ole vielä ottanut.
Niin EK kuin hallituskin puhuvat muun muassa Suomen työmarkkinoiden nostamisesta pohjoismaiselle tasolle. Tosiasiassa Suomesta tulee Pohjoismaiden työehtojen takapajula, jos hallitusohjelman työelämäuudistukset toteutetaan.
Käytetään ääntämme työelämäheikennysten perumiseksi!
SAK:lainen ammattiyhdistysliike vastustaa kaikin voimin hallituksen suunnittelemia työehtojen heikennyksiä, ja olemme valmiita koviinkin vastatoimiin.
Tämän viikon maanantaina SAK:n hallitus ilmoitti olevansa valmis edistämään koordinaatioon perustuvaa työehdoista sopimista ja toivovansa, että palkansaaja- ja työnantajajärjestöt ryhtyvät yhdessä valmistelemaan tulevaisuuden työmarkkinamallia. SAK:n hallitus hyväksyi periaatteet, joihin uuden mallin pitää perustua.
EK:ssa asialle tuskin lämmetään, koska hallitusohjelman kirjaus riittää työnantajapuolelle. Näin toimitusjohtaja Jyri Häkämies vielä pari viikkoa sitten kertoi ajankohtaisohjelmassa.
Työministeri Arto Satonen kutsui tämän viikon keskiviikoksi koolle seminaarin. Ilmassa oli paljon konsensushenkeä, ja tulevaisuuden Suomen mallin pohdinta jäikin liittojen välillä keskusteltavaksi ja sovittavaksi. Nyt nähdään, onko työnantajapuolella aitoa halua sopia asiasta. Jos sopua ei tule, hallitusohjelman kirjaus toteutuu.
Kevään eduskuntavaaleissa demokratia toteutui niin kuin pitääkin. Mutta halusimmeko me äänestäjät tällaisen hallitusohjelman? Tuskin. Mielipidekyselyjen mukaan noin 55 prosenttia suomalaisista ei kannata hallituksen toimia, ja hallituspuolueiden kannatus on ennätysmäisessä alamäessä.
Perussuomalaiset esimerkiksi sai merkittävästi työntekijöiden ääniä. En kuitenkaan usko, että vaaleissa äänensä puolueen ehdokkaille antaneet palkansaajat halusivat hallitusohjelmaan kirjauksia asemansa kurjistamisesta.
Toivon, että me kaikki työntekijät yhdessä, ketä tahansa sitten olemme äänestäneetkin tai olleet äänestämättä, nousemme vaatimaan suureen ääneen omilta kansanedustajiltamme ja hallitukselta työelämää koskevien heikennysten perumista!
Työttömyys- ja sosiaaliturvan heikennykset osuvat pahimpaan saumaan
Samaan aikaan kuin hallitus suunnittelee ansio- ja sosiaaliturvaan mittavia heikennyksiä, rakennusalalla on käynnissä paha kriisi. Asuntokauppa on hiljentynyt Euroopan keskuspankin EKP:n korkopolitiikan johdosta, ja rakennusalan yritysten konkurssiaalto vie työpaikat alan ammattilaisilta. Tämä vaikuttaa myös Sähköliiton jäsenten työllisyyteen pienellä viiveellä. Työttömyys lisääntyy, ja työttömyysajan toimeentuloa leimaa epävarmuus hallituksen suunnitelmien takia.
Tähän ajankohtaan päätettävät työttömyys- ja sosiaaliturvan heikennykset ovat suorastaan katastrofi työpaikkansa menettävälle. Hallitus patistaa turvaa heikentämällä työhön, mutta mistä työpaikkoja otetaan, jos niitä ei ole?
Hallituksen mukaan työ on parasta sosiaaliturvaa, ja se pitää varmastikin paikkansa. Tosin työllä pitäisi myös pystyä ansaitsemaan toimentulonsa ilman, että tekee useampaa työtä.
Esimerkiksi palvelualoilla yritykset eivät tarjoa työntekijöille täyttä 40 työtuntia viikossa, vaan huomattavasti vähemmän. Pienellä palkalla ja vähäisillä työtunneilla on liki mahdotonta ansaita toimeentuloaan. Tällaisiin epäkohtiin hallitus ei ole puuttumassa.
