Hallituksen esitykset työrauhalainsäädännön heikentämiseksi olivat lausuntokierroksella, joka päättyi tämän viikon alussa. Lausuntoja annettiin 53. Hallituksen tavoitteena on antaa lakiesitys eduskunnalle helmikuun alussa. Seuraava heikennys on paikallisen sopimisen ulottaminen järjestäytymättömiinkin yrityksiin. Sitäkin valmistellaan jo ”kolmikannassa”.
Lausuntokierros, jolla käsiteltiin hallituksen esitystä työehtosopimuslain, työriitojen sovittelusta annetun lain, työsopimuslain ja merityösopimuslain muuttamisesta, päättyi 5. joulukuuta. Esitys ehdottaa uusia rajoituksia työntekijöiden työtaisteluoikeuteen, työtaisteluiden tuomista hyvitysseuraamuksen ja työriitalain 17 §:n sakkorangaistuksen piiriin sekä hyvitysseuraamuksen tason merkittävää korotusta kaikissa työrauhavelvollisuuden vastaisissa työtaisteluissa.
Hyvityssakko laittomasta työtaistelusta olisi jatkossa vähintään 10 000 ja enintään 150 000 euroa. Nykyinen yläraja on 23 500 euroa. Seuraamukset eivät saisi suuruudellaan uhata tai estää ammattiliittojen ja -osastojen laillista toimintaa.
Esityksessä ehdotetaan myös työntekijälle 200 euron suuruista hyvitysseuraamusta, jos hän jatkaisi työtaistelua, jonka tuomioistuin on tuominnut lainvastaiseksi. Jos itse esitys jo sellaisenaan hämmentää, vielä hämmentävämpää on se, että työnantajalle syntyisi oikeus kuitata maksu työntekijän palkasta!
Taloudella ei voi perustella lakimuutoksia
Hallitusohjelman työrauhaa koskevia kirjauksia valmisteltiin pikavauhtia työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantatyöryhmässä. Valmistelu oli puutteellista ja lopputulos jo etukäteen naulattu. Oli mahdotonta valmistella näin laaja-alainen asia huolellisesti epärealistisessa aikataulussa.
Työryhmän toimikausi päättyi lokakuun puolivälissä. Palkansaajapuolen näkemyksiä ei juurikaan huomioitu mietinnön sisällössä, työnantajapuolen kyllä, mikä näkyy myös lopputuloksessa.
Työtaisteluoikeuden rajoittamista perustellaan mietinnössä lähes puhtaasti taloudellisin syin: viitataan yritysten tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja investointiympäristöön. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että mietinnön työllisyysvaikutus vastaisi enintään pariasataa henkilötyövuotta ja bruttokansantuote kasvaisi 10–40 miljoonaa euroa. Tuo 40 miljoonaa euroa on noin 0,015 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Kuvattuja vaikutuksia voi luonnehtia olemattomiksi. Onko lainsäädäntömuutokselle siis edes aitoa tarvetta?
Työtaisteluoikeuden rajoitusten tavoitteena on selkeästi ennakoida tuleva yhteiskunnallinen kehitys: Työlainsäädäntömuutokset ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset nostattavat laajaa tyytymättömyyttä, mikä puolestaan aiheuttaa epävakautta yhteiskuntaan ja myös poliittisia työtaisteluja. Kansalaisten perusoikeuksia pyritään rajoittamaan etupainotteisesti, jotta yritykset välttyisivät taloudellisilta menetyksiltä.
Romuttuva yleissitovuus veisi työehdot
Seuraava työlainsäädäntöheikennys eli paikallinen sopiminen on jo ”kolmikantavalmistelussa”. Hallituksen tahtotila on, että se olisi mahdollista riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustusjärjestelmä sillä on.
Jos paikallinen sopiminen laajenee järjestäytymättömiin yrityksiin, se romuttaa nopeasti työehtosopimusten yleissitovuuden. Mikä intressi yrityksillä olisi jatkossa kuulua työnantajajärjestöihin, kun samat oikeudet saisi ilmankin? Mitä tapahtuisi yleissitovuudelle, kun se Suomessa määräytyy pääasiassa työnantajien järjestäytymisen perusteella?
Työntekijöiden työehtojen näkökulmasta tämä heikennys olisi täydellinen katastrofi. Meillä on siis painava syy toimia näitä hallitusohjelman heikennyksiä vastaan.
