Valtakunnan politiikassa hellettä ei ole puuttunut, eikä se lopu syksylläkään. Löytääkö hallitus yhteisymmärryksen siitä, millä tavoin se toteuttaa suunnitelmansa heikentää työelämän lainsäädäntöä ja leikata heikompiosaisilta?
Kesä on vielä kesken, ja suurin osa suomalaisista viettää ansaittua kesälomaa. Tähän mennessä kesä on ollut säiden puolesta tutun vaihtelevaa, onneksi lämpimiäkin päiviä on riittänyt. Valtakunnan politiikassa hellettä sen sijaan on ollut riittämiin. Vasta aloittaneen hallituksen luottamusta olisi haluttu mitata kesken eduskunnan kesätauon, mutta puhemies kieltäytyi kutsumasta eduskuntaa koolle. Helle näiltä osin jatkuu siis syksyllä.
Nyt onkin hyvä rentoutua ja kerätä voimia syksyn koitoksia varten, sillä voimia tarvitaan.
Hallitus rasismikohun pyörteissä
Kevään eduskuntavaaleissa me suomalaiset valitsimme uudet päättäjät ja saimme omannäköisemme ja haluamamme eduskunnan. Uuteen hallitukseen valikoituivat vaalit voittanut kokoomus, perussuomalaiset, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit. Melkoinen yhdistelmä! Kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n suunnittelemasta karmeasta ja Suomen historian oikeistolaisimmasta hallitusohjelmasta ei muste ehtinyt kuivua, kun hallituspuolueista perussuomalaiset ja RKP:läiset olivat jo toistensa kurkuissa kiinni rasismikohun vuoksi.
Kohu johti jo yhden perussuomalaisen ministerin eroon, eikä se ole laantunut vieläkään. Valtionvarainministeri Riikka Purran rasismilla flirttailevat kirjoitukset ovat olleet laajasti julkisuudessa, ja hänen eroaan on vaadittu jopa yli 100 000 allekirjoitusta keränneellä kansalaisadressilla. Oppositiopuolueet vaativat eduskunnan kesätaukoa keskeytettäväksi Purran ja hallituksen luottamuksen mittaamiseksi, mutta eduskunnan puhemieheksi valittu perussuomalaisten Jussi Halla-aho kieltäytyi. Pääministeri Petteri Orpolla onkin kesätauon päätyttyä täysi työ pitää hallituksensa koossa saadakseen yhteiskuntaamme laajasti vaikuttavat työelämän muutokset eduskunnassa hyväksytyksi.
Syksyn säätiloista en osaa sanoa, mutta myrskyisää on tulossa poliittisella kentällä. Jos hallitus selviää syntyneestä rasismikohusta, löytääkö se yhteisymmärryksen tavoista heikentää työelämän lainsäädäntöä ja leikata heikompiosaisilta? Erityisesti perussuomalaisten haasteiden voisin kuvitella olevan melkoisia, onhan heillä kannatuspohjassaan merkittävä duunariedustus.
Hallituksen ja EK:n kyytiin ei tule lähteä
Kokoomuksen johtaman hallituksen hallitusohjelman sisältämät työelämän uudistukset puuttuvat raskaalla kädellä työmarkkinajärjestöjen neuvottelu- ja sopimustoimintaan, heikentävät lainsäädännöllä työntekijän asemaa ja turvaa ja lupaavat työttömille ja osatyökykyisille kurjuutta heikentämällä työttömyys- ja perusturvaa.
Hallitusohjelmassa tosin korostetaan kolmikantaista valmistelua, mutta kun lopputulos on naulattu jo hallitusohjelmaan, jäljelle jäisi vain heikennysten menettelytavoista sopiminen työmarkkinajärjestöjen kesken. Heikennyksiä työntekijöiden asemaan ei missään tapauksessa tule hyväksyä, eikä niistä tule sopia.
Hallitusohjelmaan on kirjattu laaja valikoima työelämän lainsäädäntöä koskevia muutoksia, jotka heikentävät työntekijän asemaa melkoisesti. Heikennyslista on niin pitkä, että blogissa niitä kaikkia on mahdoton arvioida.
Sopimustoiminnan kokonaisuuteen vaikuttavina isoina asioina hallitus tahtoo heti syysistuntokaudella 2023 puuttua työntekijöiden työtaisteluoikeuteen. Niin kutsutuista ”laittomista työtaisteluista” tuomittavia korvauksia moninkertaistetaan ja jopa yksittäiselle työtaisteluun osallistuneelle työntekijälle voidaan tuomita korvaus maksettavaksi. Lisäksi tukityötaistelut tehdään käytännössä mahdottomiksi eli laittomiksi.
Perustuslakimme turvaa ammatillisen yhdistymisvapauden, johon katsotaan sisältyvän myös työtaisteluoikeus. Suomi on ratifioinut kansainvälisen työjärjestön ILO:n määrittelemät työntekijän perusoikeudet työtaisteluoikeus mukaan lukien. Syksy näyttää, ovatko hallituksen linjaukset ristiriidassa niiden kanssa.
Toisena isona asiana hallitus haluaa kevätistuntokaudella 2024 mahdollistaa työehtosopimuksen mukaisen paikallisen sopimisen myös työnantajaliittoihin kuulumattomissa eli järjestäytymättömissä yrityksissä. Sopiminen ei edellytä sitä, että yrityksissä olisi valittu luottamusmies. Tämä saattaa tuntua meistä harmittomalta asialta, mutta asian merkitys sopimusjärjestelmällemme on hyvin oleellinen.
Järjestäytymättömät yritykset joutuvat noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä yleissitovuuden perusteella. Nyrkkisääntönä yleissitovuudelle on, että vähintään puolet alan työntekijöistä työskentelee työehtosopimusosapuolena olevan työnantajaliiton jäsenyrityksissä. Jos jatkossa järjestäytymättömätkin yritykset saavat kaikki työehtosopimuksen oikeudet mutta eivät velvoitteita, miksi yritykset järjestäytyisivät työnantajaliittoihin?
Kolmantena isona asiana hallitus haluaa, että niin kutsuttujen vientiliittojen sopima työehtosopimusratkaisu muodostaa palkantarkistusten yleisen linjan, jota ei edes valtakunnansovittelija voi ylittää. Työnantajapuolen tiukka koordinaatio on jo ajanut viime vuosina tähän käytäntöön, mutta sen vieminen lakiin on perustavaa laatua oleva törkeä puuttuminen liittojen neuvotteluoikeuksiin.
Hallitusohjelman keskeinen tavoite on ay-liikkeen nujertaminen
Hallituksen suurena tavoitteena näyttääkin olevan romuttaa yleissitovuusjärjestelmä, siirtää työehdoista neuvotteleminen yritys- ja yksilötasolle ja pienentää työntekijä- ja työnantajaliittojen roolia sopimustoiminnassa. Nähdäkseni erityisesti kokoomuksessa, Suomen Yrittäjissä ja myös EK:ssa toivotaan, että yhä harvempi yritys liittyisi työehtosopimuksia neuvottelevaan työnantajaliittoon. Tällä tavoin työehtosopimus voi menettää yleissitovuutensa ja kasvavassa järjestäytymättömässä kentässä työnantaja päättäisi työehdoista käytännössä yksin. Työehtosopimusten neuvottelujärjestelmän romuttuessa kehitys koskisi viime kädessä kaikkia yrityksiä.
Näiden perustavaa laatua olevien työelämän muutosten lisäksi hallitus tahtoo helpottaa lakimuutoksella työntekijän irtisanomista. Jos se menee läpi, vallitseva oikeuskäytäntö muuttuisi perusteellisesti. Heti alkuun potkut voisi saada mistä syystä tahansa, oikeuskäytännön vakiintuessa irtisanomiseen muodostuisi uusi oikeuskäytäntö.
Nykylaissa vakituinen työsuhde on ensisijainen, mutta hallituksen tahtotila on, että määräaikaisia työsopimuksia voitaisiin solmia ilman määräaikaisuuden perustetta enintään vuodeksi. Tämä tarkoittaisi uusissa työsuhteissa vuoden mittaista koeaikaa. Toisaalta, onko tälläkään enää mitään merkitystä, koska vuoden jälkeenkin työnantaja voi antaa potkut millä syyllä tahansa?
Hallitus tahtoo myös heikentää työttömyysturvaa rajulla kädellä ja kaikella todennäköisyydellä sen myös tekee. Työttömyysturvan heikennykset on hallitusohjelmassa jo yksilöity. Työttömäksi joutuvalle nämä ovat erittäin huonoja uutisia. Hallituksen lähtökohtana on se, että työtön on työttömänä omasta syystään tai tahdostaan. Tämän vuoksi työtöntä ”kannustetaan” heikentämällä työttömyysturvaa periaatteella ”lopeta loisiminen ja mene töihin”.
Seuraavan hallituksen tulisi puolustaa työntekijää
Suurin ja merkittävin oppositiopuolue SDP valitsee uuden puheenjohtajan puoluekokouksessaan syyskuussa Jyväskylässä. Suosittu puheenjohtaja ja entinen pääministeri Sanna Marin ei hae jatkoa. Ehdokkaita uudeksi puheenjohtajaksi ovat Krista Kiuru ja Antti Lindtman. Molemmat ovat jo kokeneita poliitikkoja. Kiurulla on kokemusta myös hallitustyöskentelystä ministerinä. Lindtman on puolestaan johtanut SDP:n eduskuntaryhmää.
Toivon, että puoluekokous tekisi selkeän linjauksen nykyhallituksen työelämää koskevien muutosten perumisesta, mikäli puolue nousee suurimmaksi seuraavissa vaaleissa ja on mukana seuraavassa hallituksessa. Nyt tarvitaan rohkeutta ja määrätietoisuutta suomalaisen työntekijän puolustamisessa!
Järjestämistyö kaiken keskiöön
Meillä on oltava voimia nousta puolustamaan suomalaisen työntekijän oikeuksia. Mikäli hallituksen aikeet työelämää koskevista muutoksista toteutuvat, ne romuttavat koko suomalaisen sopimusyhteiskunnan ja työehtosopimusten antaman turvan työntekijöille. Monen työntekijän itsestäänselvyyksinä pitämät edut ja oikeudet katoavat kuin tuhka tuuleen.
Nyt on aika vahvistua ja puhua entistä enemmän ammattiliittoon järjestäytymisen tärkeydestä työpaikoilla, edistää järjestäytymistä kaikin voimin ja kaikin tavoin. Olemme nyt tilanteessa, jossa kaikki liikenevä huomio ja resurssit tulee kohdistaa järjestämistyöhön. Kutsunkin tähän todella tärkeään tekemiseen mukaan kaikki ammattiosastot, työhuonekunnat, luottamushenkilöt, liiton päättäjät ja luonnollisesti henkilökunnan.
Sauli Väntti
Sähköliiton puheenjohtaja
Puheenjohtaja työskenteli yhdeksän vuotta Suur-Savon Sähkö Oy:ssä sähkö- ja viestilaitekorjaamon asentajana ennen siirtymistään Sähköliiton palvelukseen. Ura Sähköliitossa on kestänyt jo melkein kolme vuosikymmentä! Sauli Väntti on toiminut liiton puheenjohtajana loppuvuodesta 2016 lähtien.
