Palkansaajaliike seuraa hallitusneuvotteluja huolestuneena. Mitä hallitusohjelmaan kirjataan esimerkiksi paikallisesta sopimisesta, työttömyysturvasta ja työehtosopimusten sitovuudesta?
Eduskuntavaalit voittaneen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti huhtikuun loppupuolella aloittavansa hallitusneuvottelut perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja rkp:n kanssa. Mikäli nelikko löytää yhteisen sävelen, muodostettavasta hallituksesta tulee Suomen oikeistolaisin kautta aikojen.
Hallitustunnustelijana toimivan kokoomuksen tavoitteena on muun muassa lyhentää ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa, heikentää työehtosopimusten sitovuutta ja rajoittaa työntekijöiden lakko-oikeutta. Lainsäädännöllä haluttaisiin kieltää niin poliittiset lakot kuin tukityötaistelutoimetkin.
Työtaisteluoikeus on kuitenkin perusoikeus, jota ei tule rajoittaa.
Rajaton paikallinen sopiminen = lupa polkea työehtoja
Palkansaajaliike seuraa huolestuneena muun muassa sitä, mitä hallitusohjelmaan kirjataan paikallisesta sopimisesta. Kokoomuksen tahtotila on laajentaa sitä ja vapauttaa se myös järjestäytymättömässä kentässä. Ennen vaaleja puolue oli valmis siihen, että palkat voisivat myös alittaa yleissitovien työehtosopimusten tason ja sopiminen voisi tapahtua jopa suoraan yksilötasolla, työnantajan ja työntekijän kesken.
Toivottavasti muut hallitusneuvotteluissa mukana olevat puolueet, jotka sanovat olevansa suomalaisen työntekijän asialla, ymmärtävät, mitä paikallisen sopimisen laajentaminen ja vapauttaminen tosiasiassa tarkoittaa: työnantajat saisivat lailliset työkalut palkka- ja työehtojen polkemiseen.
Työmarkkinarikollisuus ja työperäinen hyväksikäyttö rehottavat jo muutenkin esimerkiksi rakennustyömailla. Rakennusliitto on vaatinut alipalkkauksen kriminalisointia ja muita voimakkaita toimia työmarkkinarikollisuuden kitkemiseksi. Tilanne korjaantuu vain valvontaa ja tietoa lisäämällä, ei sillä, että työehtosopimuksien noudattamatta jättämisestä tehdään laillista.
Ammattiliitot eivät vastusta paikallista sopimista, kunhan se on aitoa ja tasapuolista.
Mistä käyttökelpoinen työmarkkinamalli?
Suomen työmarkkinamalli on hakenut uomiaan jo useiden vuosien ajan. Keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja tehtiin kolmikantaisesti vielä 2000-luvun alkupuoliskolla, mutta sittemmin Elinkeinoelämän keskusliitto kieltäytyi siitä ja jopa riisti sääntömuutoksella itseltään neuvottelumahdollisuuden. Työnantajapuoli tavoitteli ns. Suomen mallia, jossa vientiliitot määrittelisivät palkankorotusten tason. Sitä ei taidettu koskaan päästä rakentamaan yhteisesti hyväksytyksi malliksi, johon osapuolet myös sitoutuisivat.
Nykyinen vientivetoinen mallimme, jossa työehtosopimusten laadullinen sisältö ja kustannusvaikutus ratkaistaan kierroksen päänavaajan pöydässä, ei ole kestävällä pohjalla. Päänavauksesta monistuu muille tes-osapuolille ns. yleinen linja, joka on niin sisällöltään kuin kustannusvaikutuksiltaankin kiveen hakattu ja johon myös sovittelija takertuu.
Työtaisteluilta eivät nytkään välttyneet sen paremmin päänavaaja kuin sen jälkeen ratkaisuja neuvotelleet. Tekstikysymykset ja sopimusten kehittäminen tuntuivat jäävän toissijaisiksi, koska työnantajat katsoivat vain kustannusvaikutuksilla olevan merkitystä.
Nykyinen malli, jossa globaalille kilpailulle avoin sektori määrittelee palkankorotusten tason ja laadullisen sisällön, ei ole kaikkien ammattiliittojen jäsenten etujen mukainen. Alojen välisien palkkaerojen korjaaminen ja laadullisten tekstikysymyksien hiominen on vaikeaa. Nyt olisikin pohdinnan paikka, miten löydettäisiin malli, joka ottaisi huomioon nämä kysymykset.
Hannu Luukkonen
Sähköliiton varapuheenjohtaja
Oy Sähkö Ab oli paikka, jossa varapuheenjohtaja aloitti sähköasentajan uransa. Sähköliiton palveluksessa Hannu Luukkonen aloitti työehtoasiamiehenä kymmenisen vuotta sitten. Liittosihteeri hänestä tuli vuonna 2012. Nimike vaihtui varapuheenjohtajaksi loppuvuodesta 2018.
