Lähipäivinä ja -viikkoina pyrimme saamaan aikaan uudet työehtosopimukset, joissa löytyy ratkaisu myös paikallisen sopimisen haasteisiin sopimusaloillamme. Paikallinen sopiminen vaatii rajoja ja pelisääntöjä.
Sähköliiton pääsopimusalojen työehtosopimukset päättyivät maaliskuun loppuun. Molemmilla sopimusaloilla neuvottelut ovat edelleen käynnissä ja työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan niin kauan kuin uusi työehtosopimus on syntynyt tai neuvottelut ovat päättyneet. Neuvottelukierros on tällä kertaa aiheuttanut ylimääräisiä haasteita paikallisen sopimisen laajentumisen vuoksi.
Eduskunta on jo hyväksynyt lakiuudistuksen, joka laajentaa paikallisen sopimisen järjestäytymättömiin yrityksiin ja myös ulkomaisiin yrityksiin, jotka lähettävät työntekijöitä Suomeen. Jatkossa ne saavat sopia paikallisesti työehtosopimuksen ehdoista samoissa rajoissa kuin järjestäytyneet yritykset. Erityisesti sähköistys- ja sähköasennusalalla tämä on herättänyt suurta huolta työehtojen tason säilymisestä. Huoli perustuu itse paikallisen sopimisen käsitteeseen ja historiaan.
Paikallista sopimista on vaikea määritellä. Työehtosopimuslaki määrittelee, ketkä osapuolet voivat keskenään tehdä lain tarkoittaman työehtosopimuksen. Paikallinen sopiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nämä osapuolet antavat pääluottamusmiehelle oikeuden poiketa paikallisesti sopimalla työehtosopimuksen määräyksistä. Paikallinen sopiminen voi tarkoittaa myös sitä, että yksittäinen työntekijä voi sopia tietyistä työehdoista paikallisesti toisin työnantajan kanssa. Huoli tulevaisuudesta johtuu siitä, että sopiminen on perustunut tähän järjestelyyn ja luottamukseen eikä sopimisoikeuteen ole rakennettu perälautoja. Niitä ei ole tarvittu, koska paikallinen sopiminen on tapahtunut työehtosopimuksen osapuolten valvonnassa ja perustunut sopimuskumppanien väliseen luottamukseen. Lainsäädäntö on nyt laajentanut paikallisen sopimisen oikeuksia merkittävästi, mitä voi myös käyttää väärin epäterveeseen kilpailuun.
Toisin sopimista, ei pois sopimista
Sähköliitto ajoi vuosia sitten Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla työskennelleiden puolalaisten sähköasentajien palkkariitaa EU-tuomioistuimessa ja voitti jutun. Tuomion keskeinen sanoma oli se, että Suomessa työsuhteen vähimmäisehtoina tulee noudattaa alan yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäisehtoja. Tämän tuomion perusteella on kirjoitettu lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin sääntely vähimmäistyöehdoista. Hallitus on nyt vesittänyt direktiivin tarkoituksen antamalla paikallisen sopimisen oikeuden myös ulkomaisille yrityksille, jotka lähettävät työntekijöitä Suomeen.
Paikallinen sopiminen on ollut esillä niin energia-, ICT- ja verkostoalan kuin sähköistys- ja sähköasennusalankin tes-pöydissä, mutta se vaatii rajoja ja pelisääntöjä. Yksi siihen liittyvä merkittävä haaste ovat lähetetyt työntekijät ja heidän asemansa, mutta pelisääntöjä tarvitaan muutenkin.
Työnantajapuolelle keskustelu paikallisen sopimisen pelisäännöistä tai jopa rajaamisesta ei ole ollut helppo. Paikallista sopimista pidetään tärkeänä työkaluna sopeuttaa työehtosopimuksen määräyksiä omiin tarpeisiin. Sen tulee kuitenkin olla reilua ja toisin sopimista, ei pois sopimista.
Jos paikallista sopimista joissakin yrityksissä käytetään kilpailuasetelman parantamiseen työehtoja heikentämällä, keskustelu paikallisen sopimisen rajoittamisesta tulee vain kiihtymään tulevina vuosina.
Työehtosopimuksessa tulee sopia työehdoista, joita kaikki noudattavat, ja rajoista tai pelisäännöistä, joita noudatetaan myös paikallisessa sopimisessa, koska sopimisoikeus on ulotettu koskemaan myös muita kuin sopimusosapuolia.
Uudistuneen lainsäädännön seuraukset selviävät tulevina vuosina. Lähipäivinä ja -viikkoina Sähköliitto pyrkii ensisijaisesti neuvottelemalla saamaan aikaan uudet työehtosopimukset, joissa löytyy ratkaisu myös paikallisen sopimisen haasteisiin sopimusaloillamme.
