Kun perkaa vuoden kohta päättyvän alkupuoliskon kuulumisia, olisi hienoa kertoa pelkkiä hyviä uutisia. Valitettavasti siihen ei ole todellisia mahdollisuuksia.
Haluaisin kertoa hyviä uutisia Suomesta: että ihmisten turvallisuuden tunne on kasvanut, työttömyys vähentynyt ja uusien työpaikkojen määrä kasvanut. Haluaisin kertoa, että lapsiperheköyhyyden ehkäisemiseksi on tehty toimenpiteitä, hyvinvointivaltion turvaverkot kantavat ja ikäihmisistä pidetään huolta, talouskasvu on vihdoin alkanut, luottamus ja usko ovat palautuneet ja synkät pilvet Suomen yltä ovat siirtyneet. Valitettavasti en pääse kertomaan tällaisia uutisia.
Työttömyysaste on edelleen korkealla, eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Työministeri Matias Marttisen mukaan talousluvut ovat alkuvuodesta nousseet huomattavasti, ja hän lupasi työttömyystilastojen kääntyvän parempaan suuntaan ennen vuodenvaihdetta. Vastaavia lupauksia on kuultu useamman vuoden ajan niin työministereiltä kuin pääministeri Petteri Orpoltakin. Aika näyttää, jäävätkö puheet jälleen vain puheen tasolle ja varsinaiset työllisyyttä parantavat toimet tekemättä.
Orpon-Purran hallitus on kolmen vuoden ajan tehnyt päämäärätietoisesti työtä järjestäytyneen työntekijän ja työttömäksi joutuneen aseman heikentämiseksi. Sopimusyhteiskuntaa on romutettu, ja elinkeinoelämä on saanut hallituksen avustuksella ennennäkemättömiä selkävoittoja.
Sosiaaliturvaa on heikennetty, köyhimmiltä leikattu, työsuhdeturvaa romutettu, mielipiteenvapautta rajoitettu ja isäntävaltaa työmarkkinoilla kasvatettu.
Vaaleissa ratkaistaan myös työmarkkinoiden kehityssuunta
Usein kysytään, kannattiko hallituksen työelämäheikennyksiä vastustaa, kun sillä ei näytä olleen mitään vaikutuksia. Kyllä kannatti.
Jälkikäteismittauksissa ay-liikkeen kanssa samaa mieltä on lähes seitsemän kymmenestä suomalaisesta. Eduskuntavaalit järjestetään alle vuoden kuluttua. Panokset myös työmarkkinoiden kehityksen näkökulmasta ovat kovat. Työmarkkinajärjestelmäämme on tasapainotettava ja oikeistohallituksen näyttämää suuntaa muutettava.
2027 eduskuntavaaleista on tulossa työelämävaalit. Niissä päätetään, millaisin pelisäännöin työpaikalla jatkossa toimitaan.
Toivottavasti suomalaista työelämää päästään kehittämään aidosti työnantaja- ja työntekijäpuolen kanssa. Kulloinenkin hallitus ei voi hakea yksipuolisia voittoja noudattaen omien intressiryhmiensä vaatimuslistaa. Vain vakaus ja ennustettavuus tuovat luottamusta ja toivoa, jotka ruokkivat kipeästi kaipaamaamme kasvua.
Ostovoiman kasvu lisää kuluttajien uskoa. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat koettaneet ottaa kunniaa reaalipalkkojen palautumisesta, vaikka todellisuudessa ostovoimaa ovat parantaneet liittojen neuvottelemat palkankorotukset.
Hallituksen verotuspäätökset suosivat suurituloisia. Hallitus antaa rikkaille ja ottaa vähempiosaisilta.
Köyhyys koskettaa yhä enemmän työssä käyviä
Hallituksen sosiaaliturvaleikkausten raakuus näkyy nyt. Pitkä indeksijäädytys etuuksiin sekä työttömyysturvan ja asumistuen rajut leikkaukset iskevät kovasti erityisesti lapsiperheisiin.
Köyhyys on yhä useamman työssä käyvän haaste. Noin 100 000 työntekijällä on suuria vaikeuksia tulla toimeen palkallaan. Yli 60 000 työntekijän tulot ovat niin pienet, että he elävät yhteiskunnan tulonsiirroista huolimatta köyhyysrajan alapuolella.
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat syventäneet erityisesti pienituloisten, osa-aikatyötä tekevien ja lapsiperheiden ahdinkoa. Perusturvan riittävyys on heikentynyt. Yhä useammin tarvitaan toimeentulotukea.
Työllistymiseen kannustamisen sijasta Orpon-Purran hallitus on heikentänyt erityisesti pienipalkkaisen ja osa-aikaisen työn tekemisen mahdollisuuksia. Sosiaaliturvan leikkaukset sysäävät ihmisiä toimeentulotuen piiriin.
Työelämäheikennykset eivät lisänneetkään työpaikkoja
Toukokuun alussa eduskunta hyväksyi loputkin hallituksen esittämät työelämäheikennykset: enintään vuodeksi tehtävät perusteettomat määräaikaiset työsopimukset, työnantajien takaisinottovelvollisuuden rajaamisen koskemaan vain vähintään 50 työntekijää työllistäviä yrityksiä ja lomautusilmoitusajan lyhentämisen 14 päivästä seitsemään.
Hallituksen työmarkkinauudistuksien tavoitteena on ollut lisätä työnantajia hyödyttäviä joustoja ja työn vastaanottamisen kannustimia sekä yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Käytännössä se on tarkoittanut heikompaa työsuhdeturvaa, enemmän määräaikaisuutta ja tiukempaa työttömyysturvaa.
Toimet eivät ole tuottaneet lisää työpaikkoja, ainoastaan kurjistaneet heikoimmassa asemassa olevien ihmisten arkea.
Hallitus on antanut yrityksille työkaluja tehdä investointeja ja rekrytoida työvoimaa! Mitä vielä pitäisi antaa, jotta rohkeutta tulisi lisää? Kuinka Suomeen saadaan kasvua, jota ei ole ollut kohta 20 vuoteen?
Elinkeinoelämän keskusliitto EK tavoittelee uudeltakin hallitukselta jatkoa työelämäheikennyksille. Nykyinen hallitus on tehnyt ennennäkemättömän voimakkaita heikennyksiä työelämään, eikä loppua näy, jos heille se mahdollisuus suodaan. EK:n lista on kylmäävä: sunnuntailisät pois, ylityölisät pois, pidempiä työpäiviä työnantajan määräyksellä, palkalliset arkipyhät pois, työntekijän irtisanomissuoja heikommaksi ja niin edelleen.
EK tavoittelee lainsäädäntöä, jolla työehtosopimusten määräykset voi ohittaa. Kuvitellaanko jossain, että ammattiliitot suostuvat sopimaan valtakunnallisen työrauhan ja sitten katselevat vierestä, kun työnantajat paikallisesti vesittävät sovitun? EK:n tavoitteiden toteuttaminen johtaisi siihen. Eli tulevaisuudessa työnantajat voisivat paikallisesti leikata palkkoja, lisätä työaikaa ja heikentää muita työehtoja ohi työehtosopimuksen.
Valvonnalla ja sanktioilla hyväksikäytön kimppuun
Suomeen on pesiytynyt häpeällinen maan tapa, työmarkkinarikollisuus. Kyse on työntekijöiden hyväksikäytöstä, joka kohdistuu etenkin maahanmuuttajiin ja nuoriin. Pahimmillaan töitä tehdään orjamaisissa oloissa. Viimeaikaisia esimerkkejä on valitettavasti lukuisia.
Sanktioita pitää kasvattaa. Valvontaa eri tasoilla on lisättävä. Ammattiyhdistysliike on esittänyt lukuisia eri toimenpiteitä, joilla ilmiöstä päästään eroon.
Tällä hetkellä pelotevaikutus on olematon ja sanktiot ovat aivan liian pienet. Jos työnantaja jää kiinni maksettuaan liian pientä palkkaa, hän joutuu sanktiona vain maksamaan työntekijälle alun perin kuuluneen palkan.
Ammattiliitot ovat esittäneet alipalkkauksen kriminalisointia, ryhmäkanneoikeutta ammattiliitoille, viranomaisresurssien ja toimivaltuuksien kasvattamista, hankintalain täsmentämistä ja tilaajavastuun laajentamista. Listaa voisi jatkaa vaikka ja kuinka. Kyse on poliittisesta tahdosta. Kyse on ihmisarvosta, reilusta kilpailusta ja oikeudenmukaisuudesta.
Riittääkö sähkö, ja mitä se maksaa?
Keskustelu datakeskuksista käy vilkkaana. Tulisiko ne nähdä uhkana vai mahdollisuutena? Saatavilla oleva informaatio on ristiriitaista. Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa noin 40 datakeskusta ja suunnitteilla on saman verran lisää. Suunnitteilla ja valmistumaisillaan olevat ovat pääsääntöisesti huomattavasti aiempia suurempia kokonaisuuksia. Rakennusvaiheessa yksi hanke työllistää helposti noin 500 henkeä, mutta vaiheen kotimaisuusaste on osittain kovin epäselvä. Toiminnassa ollessaan keskus työllistää ainoastaan joitain kymmeniä ja kuluttaa valtavasti sähköä.
Yksi datakeskus kuluttaa keskisuuren kaupungin verran sähköä. Myös sähköverkon kantokyky on koetuksella, kun kulutusta lisäävät myös kaikki muut vihreän siirtymän hankkeet.
Tuotantoa tarvitaan lisää, ja relevantti kysymys sähkön riittävyyden ohella onkin sen hinnan muodostus. Ovatko tuuli- ja aurinkovoima ratkaisu lisääntyvään sähkön kulutukseen? Mielestäni tarvitsemme näiden tueksi kiinteää vakaata sähköntuotantoa sekä säätövoimaa. Kanta- ja jakeluverkkoihin tarvitaan isoja ja kalliita investointeja, joiden kustannukset valuvat väistämättä käyttäjien, myös kotitalouksien, maksettavaksi. Tehopiikkejä pyritään hillitsemään tehomaksuilla, jotka tulevat koskettamaan myös kotitalouksia. Kuinka hankalaksi arki vielä muuttuukaan: jaetaanko asuinalueilla kohta vuoronumeroita saunan lämmittämiseen tai sähköautojen lataamiseen, jotta verkkojen kantokyky riittää? Vihreän siirtymän suurimmaksi pullonkaulaksi onkin osoittautumassa kanta- ja jakeluverkon kantokyky.
Kirjoitus on tiivistelmä edustajiston kevätkokouksessa 29. toukokuuta pidetystä ajankohtaiskatsauksesta.