Alanvaihtajilta on tapana kysyä, miten aiempi työkokemus auttaa uuden oppimisessa. Espoolaiselle Säde Norjalle vastaus on ilmiselvä: ompelijan sorminäppäryys ja mittojen silmämääräinen arvioiminen ovat olleet hyödyksi jo nyt sähköalaa opiskellessa. Miksipäs eivät sitten myös tulevissa töissä?
Opiskelusta, työelämästä ja sähköstä
”Olin harkinnut alanvaihtoa jo muutaman vuoden kahdeksan ompelijayrittäjävuoteni aikana. Pitkään mietin, millaiselle alalle hyppäisin. Halusin tehdä käytännönläheistä ja hyödyllistä työtä mutta jättää aiempaan työhöni kiinteästi liittyneen asiakaspalvelutyön vähemmälle.
Tekniikka ja se, miten asiat toimivat, ovat aina kiinnostaneet minua. Sähköala oli siinä mielessä looginen valinta. Alalla tarvitaan myös tiettyä kylmäpäisyyttä, ja siksikin sanoisin sopivani sille hyvin.
Minut on yllättänyt, kuinka paljon olen tykännyt opiskelusta! Alun perin pidin sitä vähän niin kuin välttämättömänä pahana matkalla kohti uutta ammattia. Opiskelu on todella paljon helpompaa aikuisena: hahmottaa, mihin kannattaa keskittyä ja kuinka pysyä omissa tavoitteissaan! Motivaatiokin on kunnossa.
Olen harrastanut ompelua teini-iästä lähtien ja valmistuinkin lukion jälkeen ompelijaksi, minkä jälkeen työskentelin omassa yrityksessäni. Näinä vuosina kehittyneestä sorminäppäryydestä ja kyvystä arvioida mittoja silmämääräisesti on ollut paljon hyötyä sähkötöissä.
Olen kuvitellut työllistyväni valmistuttuani huolto- ja kunnossapitotöihin mutta harjoittelun aikana olen tykästynyt myös ns. heikkovirtahommiin.
Tänä kesänä kuitenkin teen jotain harvinaista, pidän pitkän loman. En ole ollut kunnon kesälomalla vuosikymmeneen ja kompensoin sitä nyt.”
Minusta itsestäni
”Vaikka olen opiskelemassa uutta alaa, en ole hylännyt ompelemista. Harrastan yhä sitä ja neulomista sekä ylipäätään käsitöitä. Aiempi työurani näkyy vapaa-ajassani siinä, että harrastan taidetta sen eri muodoissa ja pidän luovuuttani yllä pelaamalla pöytäroolipelejä puolisoni ja ystäviemme kanssa.
Minussa on kaksi puolta: opiskelu- ja työkuvioissa olen aika rauhallinen ja ahkera, vapaa-ajalla sitten enemmän sellainen luovan kaoottinen.
Saan voimaa perheestäni, ystävistäni ja luonnosta. Perheeseeni kuuluu puoliso ja kolme kissaa. Liikumme puolisoni kanssa paljon lähimetsässä, varsinkin syksyllä sienestäen. Arki-iltaisin minut löytää useimmiten kotoa, sillä viihdyn siellä hyvin. Viikonloput kuluvat puolison ja ystävien kanssa yhteisissä riennoissa.
Asumme Espoossa, missä olen riittävän lähellä Helsinkiä mutta toisaalta myös luontoa. Suurin osa ystävistäni ja perheestäni asuu pääkaupunkiseudulla, ja minulle on tärkeää olla heidän lähellään. Olen sen verran juurtunut tänne, etten olisi valmis muuttamaan työn perässä jonnekin muualle. Ehkä täältä on myös hyvät mahdollisuudet löytää töitä.”
Sähköliiton jäsenyydestä
”Monen yrittäjävuoden jälkeen en edes ole aivan perillä siitä, mitä kaikkia palveluja liiton jäsenyys nykyään tuo tullessaan. Omasta aloitteestani kuitenkin liityin, koska arvostan ammattiliittojen työllään saavuttamia työntekijöiden oikeuksia.
Entisenä yksinyrittäjänä olen sitä mieltä, että on mukavampaa, kun ei tarvitse olla yksin ja yrittää pitää oikeuksistaan kiinni työelämässä.
Viime ajat ovat osoittaneet, etteivät työntekijöiden asema ja oikeudet ole Suomessakaan mitenkään taatut. Vain yhdessä meillä on mahdollisuus yrittää pitää niistä kiinni. Työelämässä on nykyään myös paljon väliinputoajia, kuten Wolt-kuskit. Kun miettii heidän työolojaan ja -ehtojaan, ymmärtää, millainen työelämä olisi ilman liittoja.”
