Haastatteluhetkellä kemiläisen Ella Hartikaisen määräaikainen työsopimus oli juuri päättynyt. Hän kuitenkin luottaa, että alan osaajille löytyy töitä.
Ammattiliiton tehtävän ja merkityksen hän tiivistää osuvasti: se on aina työntekijän puolella.
Sähköliiton jäsenyydestä
”Opiskelin aikaisemmin lähihoitajaksi ja työskentelin vapaa-aikanani myyjänä paikallisen tavaratalon elintarvikeosastolla. Kuuluin silloin toiseen ammattiliittoon. Kun vaihdoin opiskelupaikkaa, opettajani suositteli Sähköliittoa. Tuntuikin järkevältä vaihtaa sähköalan ammattilaisia edustavaan liittoon. Vaihdoin välissä toiseen liittoon mutta palasin takaisin, koska pidin omaa alaani edustavan Sähköliiton etuja ja tukea parempina.
Liiton palveluista ja eduista arvostan eniten työehtosopimusta sekä apua työelämän riitatilanteissa ja oikeusasioissa. On myös todella hyvä, että liitto tarjoaa erilaisia koulutuksia ja työttömyyskassa tukee työttömyys- ja lomautustilanteissa. Taloudellista apua saa, kun täyttää ansioturvan ehdot.
Ammattiliiton jäsenyyttä suosittelisin kollegalle, koska liitto on aina työntekijän puolella ja auttaa työehtojen lisäksi myös työturvallisuusasioissa.”
Työstä & työttömyydestä
”Alun perin tähtäsin hyvinvointi- ja sosiaalipuolen töihin. Jätin ne opinnot ja myyjän työni samaan aikaan, sillä vaikka ihmisten auttaminen on minulle luontaista, tuntui, että sain yliannostuksen asiakaspalvelutyöstä. Hain uutta opiskelupaikkaa sähköalan lisäksi prosessi- ja kaivospuolelta, koska halusin kokeilla rahkeitani teknisellä alalla. Sähköasentajaksi opiskeleminen toki kiinnosti eniten, ja pääsin sisään.
Töitä on riittänyt. Opiskeluaikana pääsin kesätöihin sähköasentajaksi terästehtaan sulatolle ja prosessinhoitajaksi paperitehtaalle. Jo ennen valmistumistani työllistyin määräaikaiseksi. Viimeiset vajaat kaksi vuotta olen ollut sähkökunnossapitoasentajana Outokumpu Chromen kaivoksen rikastamolla.
Työhöni on kuulunut moottorien irti- ja takaisinkytkentöjä, kaapeleiden vetoa, sulakkeiden ja valaisimien vaihtoja, erilaisten vikojen etsintää, sähkölaitteiden tarkastuksia ja huoltoa sekä esimerkiksi nostokoneen tarkastus. Ja totta kai työpäiviin kuului myös mukavia kahvihetkiä ja työkaverien kanssa jutustelua.
Määräaikainen työsopimukseni päättyi ennen joulua. Olen nyt ensimmäistä kertaa työttömänä mutta uskon tilanteeni kehittyvän hyvään suuntaan. Työpaikkoja tulee sitä mukaa lisää, kun nykyaikaisia sähköjärjestelmiä ja -laitteita automaatioineen otetaan käyttöön.”
Sähköalasta, sähköstä ja vähän sen säästämisestäkin
”Sähköalalla tehdään merkityksellistä työtä: asentajalla on aina iso rooli, rakennettiin sitten isoa tehdasta tai pientä mökkiä. Sähköä käytetään ja tarvitaan joka puolella. Ilman sitä ei olisi edes lämpöä ja valoa.
Parasta alan työssä on mielestäni monipuolisuus, varjopuolia ovat olleet melu ja lika. Kaivoksella vaarana on erityisesti asbesti, vaikka siltä kyllä suojaudutaan niin hyvin kuin mahdollista. Joitakin työtehtäviä on hoidettava fyysisesti ja ergonomisesti vaikeissa paikoissa. Huolimattomasti tehty työ voi myös olla hengenvaarallinen.
Sähköstä ja sen riittävyydestä on viime ajat puhuttu paljon. Viimeisimmässä työpaikassani energian säästäminen näkyi muun muassa siinä, ettei meidän määräaikaisten sopimuksia enää jatkettu. Lisäksi osa vuorotyötä tekevistä lomautettiin tai siirrettiin toiselle tehtaalle.
Kotitalouksissa sähköä voi säästää valaistusta ja varsinkin kausivaloja vähentämällä. Sähkölämmitteisessä talossa lämpötilaa voi laskea hieman, ja sähkökiuasta voi lämmittää harvemmin ja lyhyemmän aikaa. Pyykki- ja tiskikoneet kannattaa käynnistää vasta mahdollisimman täysinä.”
Minusta itsestäni
”Parhaimpina ominaisuuksinani pidän kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta.
Työyhteisössä olen se tyyppi, jolle voi työasioiden lisäksi purkaa myös vapaa-ajan huolia ja murheita. Olen kannustava ja huonosta päivästä huolimatta aina hyvällä tuulella. Osaan myös keittää hyvät kahvit.
Kuvailisin itseäni iloiseksi ja positiiviseksi, empaattiseksi ja herkäksi, hyväksi kuuntelijaksi ja auttamishaluiseksi. Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa ja olen kohtelias kaikkia kohtaan. Vielä muutama vuosi sitten olin kovin ujo mutta sittemmin olen kehittynyt vastakkaiseen suuntaan: juttuja riittää, ystävieni seurassa aika lennokkaitakin.
Minulla on paljon harrastuksia, voittopuolisesti liikunnallisia. Kuntosalilla käyminen on minulle jopa elämäntapa, josta en luovu. Rankankin päivän päätteeksi menen yleensä treenaamaan: kun laittaa kuulokkeista hyvää musiikkia ja saa tehdä, mistä tykkää, muu unohtuu hetkeksi. Ajan salliessa käyn myös ryhmäliikuntatunneilla ja harrastamassa jousiammuntaa.
Suosikkiharrastukseni on silti paritanssi, erityisesti tango ja bugg. Harjoituksia on kesäkauden ulkopuolella kerran pari viikossa, ja viikonloppuisinkin minut löytää varmimmin lähiseudun lavatansseista.
Talvinen suosikkilajini on moottorikelkkailu. Moottorit kuuluvat muutenkin vapaa-aikaani: minulla on oma moottoripyörä, ja kesäisin ajelen vanhalla jenkkiraudalla.
Harrastuksilta liikenevän ajan vietän kavereiden ja perheeni kanssa, johon kuuluvat vanhempani ja jo 14-vuotias kissa. Myös isovanhemmillani kyläilen melkein joka päivä. Minulle kaikki tärkeä on täällä: sukulaiseni asuvat lähekkäin, eikä ole pitkä matka minnekään.”
