Edustajiston syyskokouksessa käsitellään seuraavaa vuotta koskevia suunnitelmia. Kokous pidettiin torstaista perjantaihin 13.–14. marraskuuta.
Sähköliiton edustajiston kaksipäiväinen syyskokous on päättynyt Tampereella. Kokouksen lopuksi edustajisto hyväksyi kannanoton ammatillisen koulutuksen pelastamiseksi.
Sähköisillä aloilla työskentelevät ammattilaiset ovat matemaattisesti ja teknisesti ajattelevia, huolellisia, käsistään taitavia ongelmien ratkaisijoita ja sijoittuvat töihin esimerkiksi voimalaitoksiin, työmaille, verkonrakennukseen, teollisuuteen. Me olemme avainasemassa yhteiskunnan sähköistyessä ja vihreässä siirtymässä. Me rakennamme nykyisyyttä ja tulevaisuutta sekä maamme huoltovarmuutta. Alaamme opiskelevien työllisyysnäkymät ovat hyvät.
Näin hyvistä lähtökohdista huolimatta Sähköliitto ja muut sähköisten alojen toimijat ovat huolissaan tulevaisuudesta. Kohta kahdeksan vuotta sitten toteutettu ammatillisen koulutuksen uudistus eli amisreformi rahoitusleikkauksineen karsi käytännön opetusta ja siirsi sitä työpaikkojen vastuulle. Ammattiopistoista on ehtinyt valmistua jo tuhansittain omankin alamme opiskelijoita, joiden on oletettu saaneen riittävät ammatilliset tiedot ja taidot työelämään työssäoppimisjaksoilla työpaikkojen työnohjaajien opastuksessa.
Työnantajien mukaan työssäoppijoilla ja jopa valmistuneilla on merkittäviä puutteita osaamisessa, työelämävalmiuksissa ja turvallisuustaidoissa. Työpaikkaohjaajat kertovat toisinaan joutuvansa huhuilemaan opetussuunnitelman perään saadakseen selville, mitä opiskelijalle tulisi opettaa. Nuorten mukaan joskus työpaikoilla tieto ei ole kulkenut eikä ole osattu valmistautua työssäoppijoiden tuloon. Opettajat puolestaan tuskittelevat säästöjen ja laadukkaan opetuksen mahdotonta yhtälöä.
Ongelma ei ole vain oman alamme ”yksinoikeus”, se koskee koko ammatillista koulutusta. Pakkosäästöt ovat rapauttaneet koulutuksen laatua ja määrää ja jättäneet oppilaat pahimmillaan heitteille. Satunnaisilla lisärahoituspaketeilla ei tilannetta ole pystytty korjaamaan.
Kysymmekin, kuka tulevaisuudessa osaa tehdä meidän työmme. Miten käy ammattiosaamisen, ellei sen arvostus näy jo koulutusmäärärahoista päätettäessä ja ammatillista koulutusta koskevassa lainsäädännössä?
Millaisille korjausliikkeille on tarve määrärahojen ja lakimuutosten lisäksi? Me ammattiliitot kierrämme ammattioppilaitoksissa tekemässä työelämää ja liittoamme tutuksi alaamme opiskeleville, mutta meidän kannattaa tehdä myös useamman liiton yhteiskierroksia ja kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä. Opetushallituksen nimeämien eri alojen työelämätoimikuntien valtuuksia tulisi laajentaa ja lisätä niiden mahdollisuuksia tutustua opetukseen. Niiden tehtävä kun on omalta osaltaan varmistaa ammatillisen koulutuksen laatu. Yrityksiä, jotka kouluttavat työssäohjaajia ja osallistuvat opiskelijoiden kouluttamiseen, tulisi palkita esimerkiksi jonkinlaisin helpotuksin. Ammattioppilaitoksien tulisi kohdistaa rajalliset resurssinsa ensisijaisesti opetukseen. Rohkaisevia esimerkkejä on jo joistakin oppilaitoksista, jotka ovat luopuneet täysin etäopetuksesta ja keskittyvät yksinomaan lähiopetukseen.