Ensi kuun lopussa tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt tiedottivat päässeensä neuvottelutulokseen kilpailukykysopimuksesta. Vähänpä silloin työntekijäpuoli osasi aavistaa, että muutamiksi vuosiksi sovitut työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksujen korotukset ja työnantajapuolen vastaavan suuruiset maksuhelpotukset olisivat yhä käytössä vuonna 2023!
Esimerkiksi keskituloinen Sähköliiton jäsen on vuosittain ottanut kontolleen noin tuhat euroa työnantajalle kuuluneita maksuja.
Tänä keväänä mittavat lakot näyttävät todennäköisiltä, kun työnantajapuoli kieltäytyy neuvottelemasta kohtuullisista palkankorotuksista. Työtaisteluvaroitukset on annettu muun muassa teollisuuteen ja kaupan alalle, joilla menee hyvin ja jotka silti esittävät mitättömiä korotuksia.
Palkansaajien palkankorotusvaatimukset ovat oikeutettuja. Inflaatio on pahimmillaan syönyt ostovoimaa niin, että työntekijän on punnittava, onko palkkapäivänä etusijalla asuminen, syöminen vai esimerkiksi sähkölaskun maksaminen.
Inflaation edellyttämiä palkankorotuksia voidaan tasoittaa, jos kilpailukykysopimuksen yhteydessä palkansaajille siirretyt sosiaalivakuutusmaksut siirretään takaisin työnantajille. Se höllentäisi venttiiliä palkansaaja- ja työnantajapuolen vaatimusten välillä neuvottelupöydissä.
Toivottavasti puolueet eduskuntavaaliohjelmissaan nostavat tämän työmarkkinasopimista helpottavan toimen esille. Ja mikä tärkeintä, hallituksen ja eduskunnan tulee palauttaa kiky-sopimuksen viimeinen jäänne sinne, missä se on ollutkin, ja antaa merkki, että myös työnantajan tulee joustaa. Me sen teimme jo seitsemän vuotta sitten.
