Search
Close this search box.

Järjestötoiminta on oikotie uusiin taitoihin

Sami (ylempi kuva) ja Teemu pohtivat pyynnöstä elinvoimaisen ammattiosaston tunnusmerkkejä. Kumpikin nostaa ykköseksi sen, että nuoria jäseniä kannustetaan kaikin tavoin toimintaan mukaan. Aktiivinen osasto hoitaa myös työmarkkinatiedotustilaisuuksia ammattioppilaitoksissa.

Kaksi Sähköliiton edellisten kausien edustajistoista ja johtokunnista tuttua miestä, joiden työura on edennyt uusin tehtäviin ja sitä kautta ammattiliittokin vaihtunut. Heiltä jos keiltä kannattaa kysyä kokemuksia osallistumisesta Sähköliiton ja sen ammattiosastojen toimintaan ja siitä, mitä se on antanut.

Edustajiston kokoukset ja ammattiosastojen sääntömääräiset kokoukset ovat tuttuja hyvinkääläisille Sami Lindgrenille ja Teemu Kuusiselle. Kumpikin päätyi Sähköliiton osastotoimintaan mukaan hieman poikkeuksellista reittiä.

– Minut kutsuttiin ihan henkilökohtaisesti syyskokoukseen, ja paikan päällä selvisi, että minua kaavailtiin osaston sihteeriksi. Niin sitten kävikin. Olin muutaman vuoden osaston sihteerinä ja sitten puheenjohtajana, Teemu kertoo.

– Isäni otti minut mukaan osaston kokouksiin, kun olin 12-vuotias. 1980- ja -90-lukujen taitteessa ne olivat pienelle pojalle suurta viihdettä voimakkaine puheenvuoroineen, muistelee Sami, joka sittemmin valittiin osaston taloudenhoitajaksi ja lopulta puheenjohtajaksi.

Molemmat valittiin myös edustajistoon ja muihin liiton järjestötehtäviin. Vaikka ammattiliitto on vaihtunut muuttuneiden työtehtävien myötä, vanhat osasto- ja liittotoiminnassa tutuiksi tulleet kaverit ovat kuitenkin säilyneet. Samin sanoin: yhteenkuuluvuus on edelleen voimissaan, vaikka tiet ovat vieneet erilleen.

Isäni otti minut mukaan osaston kokouksiin, kun olin 12-vuotias. 1980- ja -90-lukujen taitteessa ne olivat pienelle pojalle suurta viihdettä voimakkaine puheenvuoroineen.

Kokousrutiinit tuovat selkeyttä, mutta myös rentoutta

Onkin aika kysyä, mitä järjestötoiminta on antanut Samille ja Teemulle ja mistä heidän on sitä kiittäminen. Kommenteista päätellen saadut kokemukset ja taidot ovat vieneet työuralla eteenpäin ja niillä on ollut käyttöä uusien työtehtävien hoitamisessa.  

– Liiton järjestötehtävissä hankalat neuvottelut ja venyvät päivät antoivat palautumiskykyä, jolle on tarvetta nykyisessä roolissani Hyvinkään Konecranesin vaunutehtaan tuotantopäällikkönä. Opin myös kykyä pitää kaikki mukana yhteisessä tekemisessä ja kohdata ihmisiä. Viimeksi mainitulle kyvylle on käyttöä riippumatta siitä, missä on töissä, Sami luettelee.

– Järjestötoiminta oli paras ja matalimman kynnyksen tapa oppia omat oikeutensa ja saada rohkeutta myös vaatia niitä. Maailmankuvan laajetessa kehittyi myös kyky nähdä oma työ isommassa mittakaavassa. Verkostoitumisesta ymmärsin, että kaikkien persoonallisuus pitää ottaa huomioon ja antaa heille tilaa ilmaista itseään, toteaa Teemu, joka nykyään työskentelee Konecranesilla Hyvinkäällä tittelillä HSE engineer, jonka vastuulla on työterveyden, -turvallisuuden ja -ympäristön kehittäminen.

Paitsi henkistä pääomaa, järjestötyö kartutti myös tietämystä esimerkiksi kokousrutiineista. Kumman tahansa voisi tätä nykyä pyytää vetämään vaativaa kokousta. He myös katsovat olevansa nykyään parempia kokoukseen osallistujia.

– Kokouksen asialistan tulee olla kunnossa ja asioiden jaoteltuina omiksi kohdikseen; muuten Muut asiat -kohta kasvaa liian suureksi. Osallistujana kannattaa tutustua materiaaliin hyvissä ajoin. Kun tehdään päätös, sille määritellään vastuuhenkilö ja aikataulu. Sama malli toimii kaikessa yhteisten asioiden hoitamisessa ja johtamisessa ja tuo selkeyttä ja myös rentoutta toimintaan, kaksikko luettelee vuoron perään.

Tiimipelaajia kaikki tyynni

Onko vielä lisäsyitä, miksi sähköliittolaisen kannattaa käyttää vapaa-aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen osastossa ja liitossa?

– Jos haluaa nähdä asioita uudessa valossa ja ymmärtää, kuinka kaikki asiat liittyvät toisiinsa, kannattaa lähteä mukaan. Itse hoksasin edustajistossa, kuinka että päätöksenteko on samanlaista kuin valtakunnan politiikassa. Osallistuessa saa myös uusia ystäviä, löytää yhteistyökuvioita ja kehittyy ammatillisesti, Teemu sanoo.

– Jokaisen on hyvä kantaa yhteiskuntavastuuta. Iso osa yhteiskuntaamme koskevista päätöksistä tehdään ryhmätyönä. Liiton toimintaan osallistuessa pääsee todellakin vaikuttamaan ja saamaan painoarvoa omille mielipiteilleen. Avoimella vuorovaikutuksella pystyy muokkaamaan maailmaa, Sami täydentää.

Kumpikin tunnustautuu tiimipelaajaksi. Sami kertoo ajattelevansa aina, miten yhteisien asioiden hoitaminen hyödyttää tulevaisuutta. Teemu tunnustaa, että ikä ja isäksi tuleminen ovat vain vahvistaneet tiimipelaajaa hänessä.

– Minulle tuottaa hyvää mieltä, jos omalla toiminnallani pystyn parantamaan toisen tilannetta, hän tokaisee.

Osallistuminen on innostavaa, ja aikaa saa menemään juuri sen verran kuin on valmis antamaan. Ihmisen on tunnistettava omat rahkeensa, samoin ammattiosaston. Kuten Sami osuvasti sanailee, osastotoiminta on pitkän linjan tekemistä, jossa on hyväksyttävä, ettei kaikkea voi saada vaan on keskityttävä olennaisiin asioihin.

Ikä ja isäksi tuleminen ovat vahvistaneet sisäistä tiimipelaajaani. Minulle tuottaa hyvää mieltä, jos pystyn omalla toiminnallani parantamaan toisen tilannetta.

Muutoksia tulee, siteet säilyvät

Uusissa ammattiliitoissaan nämä entiset sähköliittolaisaktiivit eivät ole vielä aktivoituneet täysillä, vaikka myöntävätkin olevansa nyt ja aina liiton miehiä ja kokevansa yhteisten asioiden hoitamisen tärkeäksi.

Haikeutta ei tilanteesta puuttunut, kun uuden työn myötä liiton vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi. Vanhat siteet eivät silti ole katkenneet.

– Olihan se vaikeaa siirtyä ns. pöydän toiselle puolen. Helpotus on ollut huomata, että vanhoja työkavereita tapaa edelleen vapaa-ajalla ja osastossa ja liiton hommissa tulleiden ystävien kanssa jutellaan yhä kuulumiset ja keskustellaan ajankohtaisista asioista samaan rakentavaan tapaan kuin ennenkin, Sami kuvailee.

– Haikeudesta huolimatta pyrin aina näkemään muutokset niin, että vanhan loppu on uuden alku. Matkan varrella tutuiksi tulleet ihmiset säilyttävät aina jonkinlaisen roolin elämässäni, Teemu pohtii.

Teksti: Minna Järvenpää
Kuvat: Samppa Fjäder

Facebook
Twitter
LinkedIn

Lue seuraavaksi