Edison ei varsinaisesti keksinyt hehkulamppua vaan paransi olemassa olevaa keksintöä ja teki siitä kaupallisen innovaation. Hehkulamppu 1880- tai 1890-luvulta. (Lähde: Museokeskus Vapriikki)
Juttu on julkaistu Vasaman numerossa 4/2023.
Vaikka ensimmäiset sähkölamput sytytettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa 1880-luvun alussa, kesti lähes sata vuotta ennen kuin kaikki syrjäisimmätkin taloudet oli liitetty sähköverkkoon. Ensimmäiseksi sähkövalon tuottamista kokeiltiin Suomessa vuonna 1877 VR:n konepajalla Helsingissä. Kirjoituksia sähköstä oli kuitenkin sanomalehdissä jo 1860-luvulta lähtien.
Suomen sähköistämisen pioneeri oli Gottfrid Strömberg, joka keksi vuonna 1881 dynamon. Hänen keksimällään tasavirtakoneella pystyi tuottamaan myös sähkövaloa.
Kiitos Edisonin, sähkövalaistus alkoi nopeasti yleistyä
Oheinen kirjoitus Tampereen Sanomissa 10. päivä syyskuuta vuonna 1881 herättää monenlaista hämmästystä. Kirjoittaja nimimerkillä X kirjoittaa:
Kun menemme esim. äitimme kosken luokse, pyydämme hänen meitä vapauttamaan noista suurista puumenoista, joita rautatienveturit, tehtaat y. m. laitokset polttavat, ja viemään meitä kuorminemme ilman valkean voimaa pitkin rataa! Vielä pyydämme, että äitimme antaisi meille itselle lämpöä — lämmittäisi huoneemme, paistaisi eli keittäisi ruokamme j. n. e. – Edelleen vaadimme hänen valaisemaan kaupunkimme ja huoneemme ilman kynttilän ja öljyn välitystä. Vielä sittenkin on toivomuksia. Jakakoon sähkö pieniä voimia sinne tänne; pikku tehtaille ja käsityöläisille, esim. sepille, sorvareille j. n. e. Kuljettakoon hän laivamme pitkin järviemme pintaa ja — olisihan sitä vielä anottavaa, mutta tyytykäämme tähän tällä kertaa.
Artikkelin tekee kiinnostavaksi paitsi sen ennustavuus, myös ilmestymisajankohta. On arveltu, että kirjoituksen takana olisi ollut Finlaysonin johtaja Carl von Nottbeck, joka osoitti kiinnostuksensa sähköön hieman myöhemmin.
Vuonna 1882 oltiin jo niin pitkällä, että Tampereen Finlaysonin tehtaan kutomosali valaistiin pysyvästi. Tosiasiassa valaisimien hyväksi oli tehty kokeiluja jo ennen 1880-lukua, samoihin aikoihin, kun Thomas Alva Edison viimeisteli hehkulamppukeksintöään. Monet keksijät olivat yrittäneet valmistaa hehkulamppuja. Kuitenkin vasta Edisonin ansiosta sähkövalaistus alkoi nopeasti yleistyä.
Hiililanka päihitti platinan
Finlands Allmänna Tidning kirjoittaa elokuussa 1879 Edisonin sähkövalon viimeistelystä seuraavaa: Kun ensin alettiin puhua, että Edison koettelee ratkaista kysymystä, miten voitaisiin ruveta käyttämään valoksi sähköä kaasun asemesta, oli luottamus Edisonin kykyyn niin suuri, että hänen pelkkä mainitsemisensa tämän kysymyksen kanssa yhdessä saattoivat Londonin kaasuosakkeiden arvon alenemaan.
Viimeinen osa hänen järjestelmäänsä on lamppu, jonka rakentamiseen hän nyt käyttää koko neroansa. Suurin vaikeus, mitä hänellä tämän suhteen on voitettavana, on platinan vähyys ja sen korkea hinta. Tämä metalli on aivan välttämätöntä Edisonin järjestelmälle sen sanomattoman korkean lämpömäärän tähden, jota se sietää sulamatta. Kuten tunnettu on, saadaan platinaa vähässä määrin Brasiliasta, vaan pääasiallisesti Uraalivuorista Venäjällä.
Alkuvaiheessa suurimpana ongelmana oli löytää hehkulankaan mahdollisimman sopiva materiaali. Kun Edison sai tietää, että myös Amerikasta löytyisi runsain määrin platinaa, hän lähetti kiertokirjeen postimestareille niihin osiin maata, joissa hän uskoi sitä olevan. Jo muutamia viikkoja kiertokirjeen lähettämisestä tuli paljon vastauksia, mikä tiesi, että Amerikassa oli suuret määrät platinaa.
Edison alkoi neuvotella kaivosten omistajien kanssa ja lähetti asiamiehiä saadakseen tuota metallia. Näin hän uskoi pystyvänsä saattamaan työnsä hehkulampun parissa loppuun. Platina ei suureksi pettymykseksi kuitenkaan ollut paras mahdollinen metalli. Hän joutui kokeilemaan muitakin tarkoitukseen sopivia metalleja ja päätyi lopulta hiililankaan.
Lennätinliikenne toi muassaan myös sähkön käytön
”Sähkölanka” oli ollut käytössä jo pitkään. 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla sähkön käyttömuotona olivat lennätinlinjat. USA:n ensimmäinen linja otettiin käyttöön vuonna 1843 ja Britanniassa viittä vuotta myöhemmin. Saksalaisen Werner von Siemensin yhtiö rakensi Krimin sodan aikana lennätinlinjat muun muassa Venäjälle, ja tähän hankkeeseen liittyen vuonna 1855 vedettiin linja Pietarista Helsinkiin.
Suomen ensimmäinen sähkösanoma lähetettiin 4.6.1855, jota voidaan siis pitää päivänä, jolloin maamme tuli paitsi lennätinliikenteen, myös sähkön käytön piiriin. Pietari‒Helsinki-linjan jälkeinen suomalainen lennätinyhteys rakennettiin Mäntsälästä Hämeenlinnan kautta Turkuun. Myös maaseutu tuli Mäntsälän myötä lennätinliikenteen piiriin.
Kaarivalokokeiluja
Vuonna 1877 dosentti Selim Lemström teki yhdessä mekaanikko Martin Wetzerin kanssa kokeita ns. Grammen järjestelmän mukaisesti rakennetulla valaistuslaitteella. Lemströmin mukaan ko. valaistuslaite tulisi jatkossa maksamaan vähemmän kuin kaasuvalo. Samaisella kojeella esiteltiin helsinkiläisyleisölle kaarivaloa tammikuussa 1878. Lemström kertoi samalla, miten Suomessa oli monia vesivoimalla toimivia tehtaita, jotka pitkän pimeän vuodenajan aikana tarvitsisivat valaistusta. Tähän ratkaisu oli sähkövalo.
Helsinkiläinen filosofian maisteri, insinöörimekaanikko ja hovineuvos Daniel Wadén oli perustanut jo vuonna 1876 asuntonsa yhteyteen Yrjönkatu 29:ään sähköliikkeen, joka valmisti sähkökäyttöisiä soittokelloja. Liike erikoistui puhelinkojeiden valmistajana. Wadén toi Suomeen dynamoja, joita hän asensi helsinkiläisiin kiinteistöihin.
Vuonna 1879 järjesti hän pääkaupunkilaisille näytöksen, jossa saksalaisvalmisteinen Heiner-Alteneck-dynamo tuotti kaarilampun valoa. Kaarilampuissa oli se ongelma, että ne olivat kuumia ja soveltuivat huonosti sisäkäyttöön. Parhaimmillaan ne olivatkin ulkona erilaisten juhlien ja näytösten valaisimina.
Vuonna 1880 Wadénin käyttämä dynamo siirrettiin Kaivohuoneelle, jonka edustalla sijainneeseen puistoon sijoitettiin kuusi Jablotshkoff-kaarilamppua. Generaattorin käyttövoimaksi hankittiin höyrykone. Elokuun 1. päivän iltana vuonna 1880 Kaivohuoneen ravintoloitsija Carl Kämp saattoi ylpeänä isännöidä näytöstä, jossa yleisö sai nauttia musiikkiesitysten lomassa sähkövalolla valaistua puistoa.
Varsinaisen hehkulamppusähkön esiinmarssi tapahtui Tampereella Finlaysonin tehdashallissa vuonna 1882. Suomalaiset olivat siten kehityksen etulinjassa, sillä Edisonin hehkulamppukeksinnön myötä juuri 1880-lukua pidetään sähkövalon läpimurron vuosikymmenenä. Paroni von Nottbeck oli syystäkin ylpeä valojen syttymisestä tehdashallissaan ja lähetti sähkösanoman New Yorkiin Edison Electric Light Companyyn. Nyt oli syytä kertoa itselleen keksijälle, miten keksintö toimi myös kaukana Euroopan pohjoisilla leveysasteilla.
Teksti: Tuula Vuolle-Selki
Lähteenä käytetty:
- https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/25/kun-sahko-tuli-suomeen
- Luonnotar 1.12.1862, s. 4; Finlands Allmänna Tidning 2.8.1879, s. 2; Tampereen Sanomat 10.9.1881, s. 1; Helsingfors Dagblad 31.1.1878, s 3; Helsingfors Tidningar 28.4.1860, s 3; Hämäläinen 8.10.1879, s 4.
- Vasara, Erkki. Virtaa viisi vuosikymmentä. Sähköalan ammattiliitto 1955–2005. Hämeenlinna 2007, s. 30–32.
