Viisitoista Sähköliiton 97:stä ammattiosaston puheenjohtajasta veikkasi, millaiselta liitto näyttää lukujen valossa täyttäessään seuraavia pyöreitä vuosikymmenen kuluttua. Hyvähän on näin liiton lokakuisen 70-vuotispäivän kynnyksellä pohtia myös tulevaa.
Näitä veikattiin:
- Sähköliiton jäsenmaksuprosentti/vuosimaksu (nyt 1 % veronalaisesta tulosta)
- Sähköliiton edustajiston paikkamäärä (nyt 62)
- Ehdokkaiden määrä 80-vuotisjuhlavuotta edeltävissä edustajiston vaaleissa vuonna 2032
(nyt 144) - Sähköliiton ammattiosastojen määrä (nyt 97)
- Sähköliiton luottamushenkilöiden (varsinaiset ja varahenkilöt) määrä (nyt noin 900)
- Sähköliiton solmimien valtakunnallisten työehtosopimusten määrä (nyt 6)
- Vasaman ilmestymiskertojen määrä vuodessa (nyt 4 krt/v)
Tunnelmat vaihtelivat optimismista pessimismiin. Toisaalta nähtiin, että alan työpaikat lisääntyvät yhteiskunnan aina vain sähköistyessä ja jäsenyys omassa ammattikuntaliitossa houkuttelee alalle tulevia. Toisaalta pohdittiin sitä, miten järjestäytymisen käy nuorten keskuudessa.
Kuten perusteluissa todettiin, veikattavista tekijöistä jokainen vaikuttaa muihin: jäsenkunnan laajentuessa riittää kiinnostusta myös asettua ehdolle edustajiston vaaleissa tai ryhtyä luottamustehtävään.
Yhteistä veikkaajille oli pitää peukut pystyssä ja toivoa omalle liitolle kaikkea parasta sekä vastuuttaa niin jäsenet, työhuonekunnat kuin ammattiosastotkin työhön liiton tulevaisuuden hyväksi.
Alla puheenjohtajien ”veikkauskuponki” ja sen jatkona nasevia perusteluita, miksi he veikkasivat juuri niin kuin veikkasivat.
Maailma sähköistyy, joten jäsenmäärä tulee kasvamaan 40 000:een.
Tämänhetkiseen maailmantilanteeseen peilaten veikkaamani luvut voivat olla liian optimistiset. Toivon toki, että luvut lähtisivät pikemminkin kasvuun kymmenen vuoden aikana, paitsi jäsenmaksu. Veikkaan, että meillä on kahden pääsopimusalan tessit enää solmittavana, ja paperilehti on ainakin silloin jo historiaa, digilehtenä Vasama voi vielä ilmestyä.
Jäsenmäärä kasvaa 35 500:een, koska ajoneuvojen sähköistyminen ja kodin automaation lisääntyminen synnyttää uusia sähköalan ammattilaisia. Myös Suomeen tehdyt datakeskusinvestoinnit luovat uusia työpaikkoja alalle. Mitä osastojen määrään tulee, osastojen yhdistymisiä tullaan näkemään, jos paikkakunnilla on useampia osastoja. Varsinkin pienillä paikkakunnilla tätä on jo tapahtunut.
Veikkaan jäsenmäärään pientä laskua väestön ikääntymisen johdosta. Uskon ja toivon, että ammattiyhdistystoiminta edelleen kiinnostaa jäsenistöä. Siksi veikkaan edustajistoon pyrkivien määrän vähän kasvavan nykyisestä. Osastojen määrässä uskon pudotukseen, sillä pienten osastojen on jo nyt vaikea pysyä pystyssä. Vasaman ilmestymiskertoihin totean digi. digi.
Toivottavasti ei, mutta arvioin lukujen menevän huonompaan suuntaan, kun väki vähenee ja meidänkin alallamme kansainvälistyy.
Lähdetään optimistisesti liikkeelle ja arvioidaan jäsenmäärän kasvavan 40 000:een. Kun teknologia kehittyy, sähköalan työt lisääntyvät ja järjestäytymiseen pitää satsata tosissaan. Työpaikkojen järjestämisessä tavoitteeksi pitää olla tuhat luottamushenkilöä ja varahenkilöä. Edustajiston paikkamäärä riippuu paljon siitä, miten jäsenistö jakautuu alueellisesti. Jos Lappi täytyy kaivoksista, niin edustajiston laajuus kasvaa, samoin ammattiosastojen määrä. Tessien määrää on vaikea ennustaa, kun aloilla on kilpailua myös liittojen kesken. Yritetään säilyttää jo olemassa olevat!
Jäsenmäärä varmaankin laskee kymmenessä vuodessa, koska rakentaminen vähenee, samoin teolliset työpaikat, ja YTK kilpailee jäsenmaksun pienuudella. Nuorimpia alalla työskenteleviä ei välttämättä ammattiyhdistysaate kiinnosta, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Ammattiosastojen määräkin laskemaan, kun osastojen yhdistymisiä tapahtuu.
Jos ammattiliittoon kuulumisesta ei saada houkuttelevampaa, jäsenmäärä laskee. Vanhemmat jäsenet eläköityvät, eivätkä nuoremmat koe liiton jäsenyyttä yhtä tärkeänä. Kun liittoon kuuluminen ei enää houkuttele, myös luottamusmiesten määrä uhkaa vähentyä, koska heitä ei saada valittua uusiin yrityksiin. Jäsenmäärän laskiessa tietysti edustajiston paikkamäärä ja ehdokkaiden määräkin pienenee. Jäsenmaksu voi jopa laskea, mikäli sitä pidetään kilpailuvalttina pyrittäessä säilyttämään jäsenmäärä. Uskon osastojen yhdistymisten jatkuvan, jos jäseniä ei saada aktivoitua.
Harmikseni täytyy todeta, että veikkauksissani on pääsääntöisesti laskeva suunta. Kaikki tekijät kytkeytyvät toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan. Nykyisellä jäsenmaksulla ei kateta toimintaa, ja paperinen Vasama alkaa uskoakseni olla mennyttä aikaa. Ihmiset haluavat tiedon nyt ja heti, mitä paperilehti ei tue. Vaatii kovaa työtä kentällä iskostaa mieleen jäsenyyden hyödyt. Toivon hartaasti, että saamme positiivisen käänteen veikattuihin lukuihin, mutta se vaatii asennemuutosta ja kovaa työtä työhuonekunnilta ja ammattiosastoilta.
Uskon, että jäsenmäärä laskee muutaman vuoden ajan ja lähtee sitten nousuun. Samoin uskon käyvän jäsenmaksulle: se käy välillä nykyistä korkeammalla, mutta maksavien jäsenten määrän kasvaessa se voidaan laskea taas takaisin yhteen prosenttiin. Liittojäsenyys, edustajiston vaalit ja yhteiset asiat alkavat kiinnostaa, kun valtiovalta heikentää työelämän pelisääntöjä. Pienet osastot yhdistyvät keskenään tai isompiin osastoihin tarkoituksenmukaisen toimintansa varmistamiseksi ja kulujenkin takia. Luulen, että vaikka muutama valtakunnallinen työehtosopimus poistuu, yrityskohtaisten sopimusten lisääntyessä saatetaan ottaa käyttöön jonkinlainen runkosopimusmalli. Osa veikkauksistani on myös osittain toivomuksia.