Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu yhdessä sopien toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Sosiaalinen omatunto on ollut yksi yhteiskuntamme peruspilareista: myös vähempiosaisista, heikommista ja sairaista pidetään huolta.
Orpon-Purran hallitus hyökkää määrätietoisesti rakentamamme hyvinvointiyhteiskunnan kimppuun ”velaksi elämisen lopettamisen” ja ”hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen” varjolla. Silti otamme edelleen velkaa ennätysmäärän, jaamme hyväosaisille verohelpotuksia emmekä suitsi yritysten harjoittamaa veronkiertoa, joka tähtää omistajien voittojen maksimoimiseen.
Oikeistohallitukset ovat aiemminkin hyökänneet sosiaalisen omatuntomme kimppuun, mutta olemme silti kyenneet puolustautumaan ja huolehtimaan kaikista yhteiskuntamme toiminnoista ja jäsenistä.
Yksi hallituksen keskeisimmistä tavoitteista on nyt muuttaa hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita niin merkittävästi, että sitä ei voi enää samaksi nimittää. Sosiaalinen omatunto on hallituksen mielestä ”loisijoiden” suosimista. Heikompiosaiset ollaan kylmästi jättämässä oman onnensa nojaan, mikä tulee jakamaan meidät pärjääviin työssä oleviin ja köyhyydessä eläviin sairaisiin ja työttömiin.
Hallitus toteuttamassa vain työnantajien toiveita
Minä en jaa hallituksen näkemystä, että sairaat tai työttömät olisivat ”loisijoita” ja tahallaan vailla työtä. Työelämää tulisi kehittää niin, että yhdellä työllä voisi ansaita säällisen elannon itselleen ja perheelleen. Hallitus ei ole tätä edistämässä, päinvastoin.
Työntekijän suojaksi säädettyä lainsäädäntöä heikennetään, irtisanomista helpotetaan, määräaikaisia työsopimuksia suositaan vakituisten sijaan, työttömyys- ja sosiaaliturvaa heikennetään ja työntekijöiden perustyöehdot määrittävä työehtosopimusjärjestelmä halutaan romuttaa.
Paljon muitakin työntekijän elämää kurjistavia asioita on listalla, jonka hallitus on saanut Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta ja Suomen Yrittäjistä.
Hallituksen tavoittelemat muutokset tarkoittavat paluuta yli sadan vuoden takaiseen luokkayhteiskuntaan. Hallituksen vastenmielisyys esimerkiksi työntekijöiden vähimmäistyöehtoja turvaavaa ammattiyhdistysliikettä kohtaan on silmiinpistävää, ja ministereiden lausunnot ay-liikkeestä ovat suorastaan ala-arvoisia.
Ay-ymmärrykselle tilausta poliittisessa päätöksenteossa
Tietyt tahot arvostelevat ammattiliittoja pyrkimyksistä vaikuttaa vaaleilla valitun eduskunnan ja hallituksen päätöksentekoon. Harva huomaa, että työnantajapuolen vaikutusvalta poliittisessa päätöksenteossa on kasvanut huomattavaksi. Nykyinen hallitus käytännössä toteuttaa EK:n ohjelmaa, mitä ei juurikaan kommentoida.
Laajemmin tarkasteltuna työmarkkinatoiminnassa on tapahtunut merkittävä muutos: keskusjärjestöjen välisen yhteistyön ja ns. kolmikannan sijaan työnantajapuoli ohjaa sitä poliittisen päätöksenteon eli hallituksen ja eduskunnan kautta. Siitä ei luonnollisesti koidu mitään hyvää työntekijäpuolelle.
Meidän on nyt oltava päättäväisiä ja yhtenäisiä selvitäksemme hallituksen yrityksistä lannistaa suomalainen ammattiyhdistysliike. Meidän on entistä avarakatseisemmin suunniteltava tulevaisuutta, arvioitava toimintaympäristömme muutoksia ja vahvistettava Sähköliittoa edelleen.
Me selviämme hallituksen hyökkäyksistä mutta tarvitsemme enemmän ay-liikkeen arvoja ja toimintaa ymmärtäviä ihmisiä poliittisen päätöksenteon ytimeen. Jatkossa ei riitä, että hallitus seurustelee pelkästään työnantajapuolen kanssa.
Meillä sähköliittolaisilla on paljon tehtävää tässä vaikeassa tilanteessa.
