Jos hallituksen ajamia työelämäheikennyksiä laitetaan kriittisyysjärjestykseen, yksi antaisi valtakirjan toteuttaa kaikki jo nyt esitetyt ja myös tulevat. Työelämän sääntelyn perusteisiin perehtymättömät päättäjät voisivat yksipuolisesti tehdä mieleisiään heikennyksiä. Siksi työtaisteluoikeutta tarvitaan.
Hallituksen työelämän sääntelyyn ajamien muutosten tarpeellisuutta perusteltiin aluksi voimakkaasti sillä, että muutokset on jo tehty muissa Pohjoismaissa ja ne täytyy nyt tehdä, jos halutaan Suomen olevan yhä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Sittemmin tuli laajasti ilmi, ettei vastaavia muutoksia ole Pohjoismaissa tehtykään.
Eri maiden työmarkkinajärjestelmät ovat ajan saatossa rakentuneita kokonaisuuksia, joita ei voi suoraan verrata toisiinsa, eikä niistä voi poimia vain yksittäisiä asioita sieltä täältä. Jokaisella Pohjoismaalla on omat erityispiirteensä, jotka ovat vaikuttaneet niissä muodostuneisiin työmarkkinajärjestelmiin.
Eniten keskustelussa on vertailukohdiksi nostettu Tanska ja Ruotsi. Tanska on maantieteellisesti parempien kuljetusyhteyksien äärellä ja tiheään asuttu, mikä lisää työvoiman liikkuvuutta ja työmarkkinoiden joustavuutta. Irtisanomissuoja on alhaisempi, mutta sitä vastapainottaa selvästi korkeampi työttömyysturvan taso ja huomattavasti laajemmat työllistymispalvelut.
Ruotsissa taas kulttuuriin kuuluu selkeästi avoimempi keskustelu ja yhteisymmärrykseen pyrkiminen. Konsensushakuinen lähestymistapa näkyy työmarkkinoilla ja politiikassa, missä neuvottelut ja kompromissit ovat tärkeässä roolissa. Tavan toteutumista työpaikoilla tuetaan voimakkaasti myös lainsäädännöllä: esimerkiksi työntekijöiden myötämääräämisoikeus takaa laajasti edustuksen yritysten hallinnossa ja tulkintaetuoikeuden erimielisyyksissä. Riitatilanteissa asia siis tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riita on ratkaistu tuomioistuimessa. Se on myös vähentänyt lakkojen määrää selkeästi.
Myös Ruotsi on Suomea tiheämpään asuttu ja parempien kuljetusyhteyksien äärellä, ja oma valuutta tuo paljon talouspoliittisia vaihtoehtoja.
Työmarkkinamallit vaihtelevat maiden historiallisten, kulttuuristen ja taloudellisten erojen mukaisesti. Pohjoismaissa työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ja neuvottelut ovat kuitenkin olleet keskeisessä asemassa työelämän kehittämisessä, vaikka lähestymistavat ja keskustelukulttuurit ovat osin eronneetkin toisistaan. Nyt Suomessa ollaan etääntymässä pohjoismaisesta toimintakulttuurista. Palkansaajien vaikutusmahdollisuuksia ja painostuskeinoja ollaan heikentämässä ja elinkeinoelämän vaikutusvaltaa sitä kautta lisäämässä merkittävästi.
Ay-liike on edelleen kansanliike
Ammattiliittoja syytetään valtapolitiikasta. Ne pyritään leimaamaan hyvätuloisten liittojohtajien, ”pamppujen”, jopa ”mafian” tai muun pienen sisäpiirin määräysvallassa oleviksi häirikköorganisaatioiksi. Luodaan vaikutelma, että yksittäiset henkilöt päättäisivät asioista vastoin jäsenten ja kaikkien palkansaajien etua.
Luodaan myös kuvaa jonkinlaisesta valtapoliittisesta motiivista ikään kuin vain liittojen johto vastustaisi hallituksen ajamia, elinkeinoelämän sanelemia uudistuksia maksimoidakseen oman ja liittonsa vallan. Tällaisella populismilla pyritään harhauttamaan palkansaajia.
Todellisuudessa palkansaajien etuja vuosikymmeniä ajaneet ammattiliitot ovat palkansaajien perustamia ja hallitsemia organisaatioita, joissa ylintä päätös- ja toimeenpanovaltaa käyttävät jäsenet. He ovat jäsenten yhdessä valitsemia asiantuntijoita, usein esimerkiksi luottamushenkilöitä, jotka ovat perehtyneet työmarkkinatoimintaan. Valtapolitiikkaa on vain se, että palkansaajillekin halutaan säilyttää keinoja vaikuttaa työmarkkinoihin muutenkin kuin eduskuntavaalien kautta.
Työtaisteluoikeuden rajaaminen avaa Pandoran lippaan
Jos työtaisteluoikeus rajataan tehottomaksi, hallituksen tai työnantajajärjestöjen ei tarvitse jatkossa neuvotella. Remonttireiskat, TikTok-tietäjät ja muut asioita yksinkertaistavat, työelämän sääntelyn moninaisiin perusteisiin vihkiytymättömät päättäjät voivat jatkossa yksipuolisesti muuttaa työelämän säädäntöä.
Miksi valmistella eläkeuudistuksiakaan enää kolmikantaisesti, kun hallitus voi päättää yksin? Hallituksen nyt ajamat muutokset ovatkin vasta alkua. Jos poliittisten työtaisteluoikeuksien rajoittaminen toteutuu esitetysti, avataan samalla työelämän pelisääntöjen Pandoran lipas. Sitä ei voisi enää sulkea, ellei poliittisissa voimasuhteissa tapahtuisi isoa muutosta. Sellaista ei ole näköpiirissä.
Hallituspuolueiden edustajat ovat jo väläytelleet esimerkiksi sunnuntaityökorvausten poistamista ja jopa poliittisen lakko-oikeuden täyttä rajoittamista sekä yleissitovuuden poistamista lainsäädännöstä. Suomen Yrittäjät ajaa paikallisen sopimisen laajentamista koskemaan työehtosopimusten määrittelemien asioiden lisäksi paljon muutakin työelämän sääntelyä. Yrittäjäjärjestön johto on esimerkiksi tuonut julkisessa paneelikeskustelussa esille listan kymmenistä asioista, joista pitäisi päästä sopimaan toisin, käytännössä nykyistä tasoa heikommin. Jos työtaisteluoikeus vesitetään, mikään ei estä viemästä näitä asioita voimalla eteenpäin. Yhden päivän sairauslomakarenssi on pienen pieni murunen siitä jättimäisestä pakkopullasta, jota elinkeinoelämä Suomen Yrittäjien johdolla on seuraavaksi leipomassa.
Pohjoismaista mallia rakentava hallitus vai kaikkien aikojen jallitus?
Hallituksen ajamien muutoksien väitetyt positiiviset vaikutukset työmarkkinajärjestelmään ja valtiontalouteen ovat kyseenalaisia ja epätodennäköisiä. Pahimmillaan muutoksilla tuhotaan se vähäkin pohjoismaisesta sopimisen kulttuurista, työehto- ja paikallisen sopimisen vaatimasta luottamuksesta ja rakenteista. Paikallista sopimista ollaan nykyisten kirjausten mukaan avaamassa tavalla, jonka takia useilla aloilla todennäköisesti menetettäisiin yleissitovuus tai syntyisi valtava paine karsia työehtosopimusten paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.
Työtaisteluoikeuden rajaaminen on kuitenkin mielestäni heikennyksistä kriittisin. Jos se toteutuu esitetyssä muodossaan, kaikki jo nyt esitetyt ja myös uudet suunnitellut heikennykset olisi mahdollista toteuttaa, vaikka pakolla tarpeen vaatiessa. Sen vuoksi hallitus, Suomen Yrittäjät ja muu elinkeinoelämä edelleen julistavat, että muutokset viedään maaliin hinnalla millä hyvänsä.
Hallituksen täytyi jälleen tämän viikon keskiviikkona tavata myös Suomen Yrittäjät, vaikka se ei hallituksen ajamia asioita vastusta. Taas saatiin selkeä kuva siitä, kuka esiripun takana oikeasti vetelee naruista, kenen laatimaa suunnitelmaa hallitus toteuttaa ja kenellä on veto-oikeus hallituksen linjauksiin.
