Pellolaisella Hanna Penttisellä lienee yksi harvinaisimmista sähköalalle innoittajista: hajoilevat keittiölaitteet aiemmassa työssä kokkina! Kahden kuukauden jäsenyyden jälkeen hänet valittiin oman osastonsa puheenjohtajaksi.
Jäsenyydestä ja osastotoiminnasta
”Olen aina valinnut ammattiliittoni sillä perusteella, että se valvoo sen alan asioita, jolla itse työskentelen. Aikaisempi liittojäsenyyteni palveli tuolloista työtäni. Opintovapaalla suoritin sähkö- ja automaatioalan perustutkinnon ja halusin tietysti työllistyä opiskelemalleni alalle. Sähköliiton jäsenyys oli siksi selvä asia.
Vaikka ammattiliittojen edustamat alat vaihtelevat, niillä on paljon yhteistä: niiden tehtävä on turvata työntekijän asema ja oikeudet mutta taata myös työnantajalle, että työntekijä täyttää velvoitteensa. Kummankin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet on kirjattu työehtosopimukseen.
Liitto antaa turvaa, auttaa työelämässä ja tarjoaa koulutuksia, jotka lisäävät ammatillista osaamista. Itse nostan ykkösasiaksi maksuttoman oikeusavun ja työsuojelutoimet; terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä totta kai työssä, mutta myös vapaa-ajalla. Työehtosopimus on luonnollisesti tärkeä, samoin työttömyysturva.
Aloitin vuoden alussa osastoni Nuuskakairan Sähköalantyöntekijät Ammattiosasto 069 Ry:n puheenjohtajana. Haluan koota jäsenemme yhteisen asian taakse ja innostaa porukkaa tekemään yhdessä. Kokouksien ei tarvitse olla ankeaa istumista, vaan niihin voi kuulua jokin ”porkkana”. Katsotaan, saammeko jäsenistömme mukaan.
Osaston kevät- ja syyskokouksissa jäsenillä on mahdollisuus tuoda mielipiteitään esille ja tulla kuulluiksi. Osastotoiminnan kautta pystymme myös viemään näkemyksiämme liiton suuntaan eteenpäin esimerkiksi työehtosopimuksia ja sääntöjä koskevissa asioissa.”
Työstä ja sähköstä
”Päädyin alalle kirjaimellisesti keittiön kautta. Työskentelin yhteensä 15 vuotta ravintola-alalla, ensin kokkina, sitten vuoromestarina ja lopuksi keittiömestarina ja jouduin useamman kerran etsiskelemään asentajien kanssa keittiön sähkölaitteiden vikoja. Heiltä sain kullanarvoista tietoa ja kannustusta alalle. Lisäinnoittajani on ollut appiukkoni, joka on sähköalan ammattilainen ja opettanut nuoria.
Otin opintovapaata töistä ja suoritin sähkö- ja automaatioalan tutkinnon puolessatoista vuodessa koulutussopimuksella. Aloitin sähkökeskuksien rakentamisesta, jatkoin kiinteistöjen sähköistämiseen, jätevesilaitokselle ja lopuksi verkostoasentajan töihin. Kokeilin alan töitä mahdollisimman monipuolisesti, että voisin päättää, mitä haluan tehdä palkan ansaitakseni. Valmistuttuani sain työpaikan verkostoasentajana/maastosuunnittelijana kotipaikkakunnaltani.
Sähköalaa opiskelevien kannattaa hakeutua monipuolisiin kesätöihin ja työssäoppimispaikkoihin. Niin pystyy rakentamaan sellaista yksilöllistä ammattitaitoa, jota ei ole muilla. Aina voi oppia uutta, kun vain on kiinnostunut alasta ja uskaltaa kysyä.
Kehotan nuoria ja ammatinvaihtajia alalle ja ennen kaikkea verkostopuolelle, jolta ammattilaisia katoaa jatkuvasti, kun osaajat tulevat eläkeikään. Mielestäni olen opiskellut loistavan ammatin, jossa tarvitaan fyysistä kuntoa ja hoksottimia ja jossa saa työskennellä hienojen työkavereiden kanssa.
Työpäiväni saattaa toisinaan kulua toimistolla maankäyttösopimusasioissa, kaapelireittejä piirrellessä ja tavaralistoja laatiessa. Toisina päivinä saatan sitten olla pudottelemassa tykkylumia, korjaamassa vikoja tai tekemässä ennakoivia kunnossapitotöitä.
Sähkön ansiosta olemme tottuneet monenlaisiin mukavuuksiin ja arkiasioiden sujuvuuteen. Se tekee sähköalasta merkityksellisen koko yhteiskuntaa ajatellen. En olisi huolissani energian riittävyydestä, vaikka siitä talven edellä puhuttiin. Kehittyvällä ja vakaalla ydinvoimalla turvaamme oman energiantarpeemme ja vähennämme kasvihuonepäästöjä. Aurinko- ja tuulivoima edistävät myös ilmastotoimiamme.”
Minusta itsestäni
”Työkaverina mie olen aina pyrkinyt olemaan suoraselkäinen, auttava ja kuunteleva. Osaan kertoa surkeita vitsejä, joille nauran itse enemmän kuin työkaverit. Tai he nauravat enemmän sille, kun kertomisesta ei omalta naurultani oikein tule mitään.
Muita luonteenpiirteitäni ovat rempseys, rehellisyys, herkkyys ja ujous. Viimeksi mainittu näkyy ainakin alussa, kun tapaan uusia ihmisiä. Osaan kuitenkin pitää oman pääni.
Perheeseeni kuuluu mieheni, 7- ja 9-vuotiaat lapset, kissa ja jo iäkäs lapinkoirani. Suku on osa arkeani, sillä myös vanhempani, appivanhempani ja sisarukseni asuvat kaikki Lapissa. Vanhemmillani on maatila Sodankylän Kukasjärvellä, ja käymme siellä viikonloppuisin auttelemassa. Samalla lapset pääsevät tapaamaan serkkujaan.
Pienestä koostaan huolimatta Pellossa on tarvitsemamme palvelut: lapsilla on hyvä koulu, lapsiperheiden palvelut toimivat ja harrastusmahdollisuudetkin ovat hyvät. Muutin tänne pari vuotta sitten Sodankylästä ja tykkään.
Harrastan kaikenlaista, mikä kulloinkin oikealta ja hyvältä tuntuu. Yhtenä päivänä on kiva polkaista pyörällä 20 kilometriä tai kutoa ns. epätoivolapasta, jonka olen jo purkanut viidesti. Hiihdän, lautailen, pilkin, uin ja askartelen poronsarvista kaikenlaista sisustukseen. Viimeksi mainitusta harrastuksesta luopuisin viimeisimpänä, mutta perhearjen pyörittäminen ja talon ylläpitäminen vievät ison osan ajastani.”
