Linda kuvasi itsensä Lapuan patruunatehtaan museossa. – Tämä historia vetää vähän vakavaksi, hän sanoo.
Kun kotijoukoissa on kolme alakouluikäistä, yksi muualla opiskeleva melkein aikuinen ja yksi alle kouluikäinen sekä koiria, poneja ja vuohia kaksi kappaletta kutakin, opiskelu voi toimia henkireikänä aikuisopiskelijan kiireisessä arjessa.
Jo monenlaista työkokemusta kerännyt lapualainen Linda Tuominiemi valmistui jokin aika sitten sähkö- ja automaatioasentajaksi.
Opiskelusta työelämästä ja sähköstä
”Aikuisena opiskeleminen on helpompaa, kun tietää, mitä haluaa, ja on tehnyt valinnan monen vuoden työkokemuksen jälkeen, kuten minä. Ikuisena heppatyttönä lähdin yläasteen jälkeen opiskelemaan hevostaloutta, mutta hevosenhoitajan töitä ei ollut paljonkaan tarjolla. Niinpä olin jonkin aikaa vanhainkodissa töissä ja päädyin sieltä noin vuosikymmeneksi kaupan alalle ja myyntitöihin. Omaa kenneliä pyöritin kahdeksisen vuotta ja opiskelin samalla hevosenkengittäjäksi. Läheiseni, joka oli tukeni koirien kasvatustyössä, kuoli pari vuotta sitten, mikä sai minut etsimään uutta uraa.
Sähköala tuntui todella kiinnostavalta ja laajalta. Mitään en alasta tiennyt etukäteen mutta paljon olen oppinut parissa vuodessa.
Opiskelu on ollut todella mieluisaa ja kiinnostavaa, henkireikä perhearjen keskellä. Ensimmäinen työssäoppimisjakso tosin alkoi vähän huonoissa merkeissä, kun tulostani ei tiedetty ja jäin ilman opastusta viikoksi. Kun oikeat henkilöt sitten saapuivat paikalle, opin paljon ja pystyin jopa oikaisemaan koulussa opitun perusteella vanhempaa sähkäriä. Sain uskalluksestani pelkkiä kehuja.
Viimeisen harjoitteluni tein oppisopimuksella jakeluverkkopuolella keväällä. Toivon työllistyväni jakeluverkko- tai aurinkoenergiapuolelle tai sitten kylmälaite- ja ilmalämpöpumppuasennuksien pariin. Mieluinen työpaikka antaa voimaa ja auttaa jaksamaan arjessa.
Uskon, että asiakaspalvelu- ja esihenkilökokemuksestani on apua tulevassa työelämässä. Osaan huomioida ihmiset ja ratkoa tilanteita. Hevoset puolestaan ovat opettaneet vastuuta, rohkeutta ja periksiantamattomuutta. Esimerkiksi kengittäessä pitää olla rohkea ja pikkutarkka.”
Minusta itsestäni
”Minulla on viisi tytärtä, iältään 4, 7, 9, 11 ja 17 vuotta. Esikoinen muutti viime syksynä opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Se oli äiti-ihmiselle kova paikka. Lasten onnistumisista ja ilonaiheista saan itsekin voimaa.
Kotona on myös kaksi koiraa, kaksi vuohta ja kaksi ponia, joista vanhempi on 19-vuotias ja ollut minulla jo 18 vuotta.
Arki-iltani kuluvat lasten ehdoilla harrastuksissa, viikonloput heidän kanssaan puuhastellessa ja paikkoja korjaillessa. Tykkään touhuta pihalla ja puutarhassa. Välillä katson rikossarjoja, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Kaikesta varmasti huomaa, että en tykkää istua paikoillani vaan viihdyn paremmin liikkeellä ja tykkään tehdä koko ajan jotakin. Lisäksi kuvailisin itseäni ystävälliseksi, iloiseksi ja pikkutarkaksi. Kaverit lisäisivät listaan sinnikkyyden ja periksiantamattomuuden. Uskon siis olevani hyvä työntekijä ja työkaveri.
Täältä Lapualta löytyy peruspalvelut, joilla pärjää arjessa. Jos tarvitsemme jotain erityistä, on helppo lähteä Seinäjoelle. Viihdymme hyvin kotona maaseudun rauhassa mukavien ja auttavien naapureiden ympäröimänä. Lapset saavat käydä ala-asteen pienemmässä koulussa, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Jos saisin oikein hyvän työn, voisin muuttaa lasten ja eläinten kanssa toiselle paikkakunnalle, kunhan riittävän tilava koti löytyisi. Suurin osa sukulaisistani asuu Etelä-Suomessa, joten sinnepäin olisi mahtavaa muuttaa.”
Sähköliiton jäsenyydestä
”Kävin Sähköliiton nettisivuilla useasti jo ennen kuin minusta tuli liiton oppilasjäsen. Liiton Työtori on hyvä paikka selata sähköalan avoimia työpaikkoja.
Liityin jäseneksi koulun työmarkkinatiedotustilaisuuden yhteydessä. Sähköliittolaisena saa tietoa, mitä alalla tapahtuu, ja voi oppia uutta lukemalla jäsenlehteä. Liiton edut ovat hyvät, ja on hienoa, että jo opiskelija voi olla jäsen.
Kaupan alan töissä nuorempana koin liiton ehkä turhaksi ja vaihdoin pelkkään työttömyyskassaan työttömyysturvan takia. Näin vanhempana ymmärtää paremmin, miksi liittoon kannattaa kuulua. Liitot ajavat sekä työntekijän että työnantajan etuja: tasa-arvoista ja oikeudenmukaista kohtelua.
Arvostan eniten liiton antamaa neuvontaa ja tietysti työttömyysturvaa; muut rahanarvoiset jäsenedut ovat kiva lisäys. Liittoon kuulumattomalle työkaverille muistuttaisin, että oma ammattiliitto auttaa paitsi työelämän ristiriitatilanteissa, myös saamaan oikean palkan tehdystä työstä. Tässä maailmantilanteessa on hyvä turvata oma selustansa.”
