Vajaa vuosi sitten pohjoiskarjalainen Simo Hyvärinen päätti, että nyt riittää.
Vaimo oli saanut opettajanviran Lapin Savukoskelta, Korvatunturin ja joulupukin kotikunnasta siis, ja Simo joutui tämän tästä ajamaan satojen kilometrien matkan puolisonsa luo. Kesällä se vielä jotenkin meni, mutta talvella kahdeksan tunnin ajomatka lumisilla teillä alkoi olla liikaa.
Kun lappilainen sähköurakointipalvelu Ellappi lupasi ottaa miehen töihin, hän pakkasi tavaransa ja muutti keskellä talvea pienelle lappilaispaikkakunnalle ja aloitti uudenlaisen elämän.
– Eihän täällä ole kuin tuhat asukasta koko kunnassa. Venäjän raja on 70 kilometrin päässä, eikä se joulupukin koti Korvatunturikaan kaukana ole, Simo kertoo oloistaan nyt, kun elämä Lapissa on asettunut urilleen.
– Olen aina harrastanut vaeltamista sekä metsästystä ja kalastusta. Niiden puolesta tämä on kyllä upea asuinpaikka.
– Ja kun tykkään kovasti hiihtämisestä, niin sehän täällä onnistuu mainiosti.
Myrskytuhoja korjataan liukuhihnalla
Simo Hyvärinen valmistui sähköasentajaksi Joensuun ammattikoulusta. Nykyisin hänen ammattinimikkeensä on sähköverkostoasentaja.
Sähköliiton jäseneksi hän liittyi heti, kun aloitti työt sähköasentajana. Hän kuuluu yhä Joensuun Sähköalantyöntekijät ry:hyn – vähän kuin tottumuksesta. Suunnitelmissa on kuitenkin vaihto lappilaisen osaston jäseneksi.
Lapin tuntureilla tunnetusti tuulee usein – ja myrskyääkin. Siltä varalta Hyvärinen joutuu olemaan tämän tästä vikapäivystäjänä. Aina viikon kerrallaan.
– Joka päivystysvuorolla tulee maastoon asiaa. On myrskyjä, on ukkosta, on tykkylunta. Maankaivajatkin onnistuvat silloin tällöin rikkomaan kaapeleita. Sähköverkot ovat kovilla.
Poroja Savukosken maastossa juoksentelee paljon, mutta ne antavat sähköverkkojen olla rauhassa.
– Poroja saa autolla väistellä, ne kun eivät tykkää väistää autoja. Onneksi ei ole tullut porokolaria ajettua.
Rajan läheisyys näkyy Savukoskella niin, että rajavartijat liikkuvat kulmilla silloin tällöin. Pohjoisemmaksi, Sallan kohdille, on rakennettu jopa aitaa itärajalle.
Naapurissa Sallassa sijaitsee kuuluisa Naruskan säähavaintoasema. Siellä mitattiin vuonna 1985 ennätyskylmää, – 50,4 celsiusastetta.
– Viime talvena meillä Savukoskella oli lähes 40 asteen pakkasia. Auto lähti juuri ja juuri aamulla käyntiin, Simo muistelee ensi kosketustaan Lapin pakkasiin.
Pukin matkaanlähtö on juhlan paikka
Jos jossain, niin Savukoskella on mahdollisuus saada jouluaattona vieraakseen oikea Korvatunturin pukki. Ainakaan matka ei ole pitkä.
– Savukosken kunta on yrittänyt profiloitua joulupukkikuntana. Joka vuosi täällä vietetään joulupukin matkaanlähdön tapahtumaa.
Tänä vuonna pukki saateltiin matkalleen maailman lasten luo jo 30. marraskuuta.
Itse Korvatunturille ei ole noussut matkailijoita houkuttelevia joulupukin pajoja tai asumuksia. Joulupukin “ulkohuusi” siellä kuuluu sentään olevan.
Jos lapsiperheet eivät suuntaakaan joukoin joulupukin asuinsijoille, vaeltajat matkaavat sinne mielellään.
– Kemihaarasta sinne kulkee vaellusreitti. Jos tunturille aikoo, niin täytyy muistaa, että se sijaitsee rajavyöhykkeellä. Sinne kapuamiseen tarvitaan viranomaisten lupa, mutta se järjestyy kuulemma aika helposti.
Jos ei pukkia, niin kuusi kumminkin
Joulunviettoon Simo aikoo matkata kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan. Kun vaimokin on samalta seudulta kotoisin, tavataan samalla molempien sukulaisia.
– Käytän pari pekkaspäivää normaalien jouluvapaiden lisäksi, niin siitä kertyy viikon huili.
Lapsuutensa joululahjoista Simo muistaa erityisesti autoradan, jolla pääsi päristelemään kauko-ohjattavalla kilpa-autolla.
– Mutta oikea jymypaukku oli 8-bittinen Nintendo, joka yhtenä jouluna lahjapaperin sisältä paljastui.
– Se se oli vasta taivas ja unelmien täyttymys! Sillä sitten joulunpyhät pelattiin ja pitkän aikaa jälkeenpäinkin.
Jouluna Simolle maistuu erityisesti karjalanpaisti. Myös kalaruuat kuuluvat hänen joulupöytäänsä. Laatikoista paras on lanttulaatikko.
Vaikka joulupukki jättääkin perheen kierroksellaan väliin, niin yhdestä ei luovuta:
– Joulukuusi seisoo ehdottomasti huoneen nurkassa kaikin koristein.
Teksti: Esa Tuominen
Kuvat: Iida Koistinen
