Tomi Juntunen aloitti vuoden alussa Sähköliiton koulutusvastaavana. Moni aktiivimme muistaa hänet Kiljavan opiston luottamusmieskoulutuksista. Tomi itse on oppikirjaesimerkki siitä, miten motivaatio kouluttautua alkoi kasvaa töihin päästyä.
Olen…
… kainuulais-uusimaalainen hybridi, joka asuu Hyvinkäällä avopuolison, kahden aikuistumisen kynnyksellä olevan lapsen ja kahden seniori-ikäisen devon rex -kissan kanssa.
Ammattiliittoaktiivin urani alkoi noin 20 vuotta sitten Kemiran Oulun tehtaalla. Luottamustehtävieni kautta päädyin järjestelemään henkilöstön ammatillista koulutusta työpaikalla ja hankin itsekin muun muassa erikoisammattitutkinnon sekä näyttötutkintomestarin paperit. Puolet ammattiurastani olen työskennellyt koulutusasioiden puolesta, eikä innostukseni elinikäistä oppimista kohtaan ole ainakaan vähentynyt.
Koulutusvastaavan tehtävässä minua houkutteli mahdollisuus päästä rakentamaan uutta toimintamallia, joka toivottavasti parantaa jäsenten työmarkkina-asemaa ja tarjoaa jäsenille tapoja osallistua aktiivisesti ay-toimintaan tulevaisuudessakin.
Liiton koulutustoiminnan tehtävä on…
… saada ”järjestökone” eli ammattiosastot toimimaan perustehtävässään tehokkaasti, jotta luottamushenkilöillä olisi parhaat mahdollisuudet hoitaa ennakoivaa edunvalvontatyötään työpaikoilla. Paikallistason kysymyksissä paras asiantuntijuus on työpaikoilla, ja tasavahvat neuvotteluparit syntyvät tarjoamalla työntekijöille tukea ja koulutusta. Silloin arjen tilanteita kyetään ratkomaan ennen kuin varsinaisia erimielisyyksiä edes syntyy.
Oikeastaan koko nykyisen kaltainen ammattiyhdistysliike Suomessa syntyi työväen paikallisen kouluttamisen kautta. Jonkinlainen paluu juurille koulutustoiminnassa olisi minusta tervetullutta.
Lähiopiskeluun verrattuna etäkoulutus on…
… tarvittaessa nopeaa ja reaktiivista sekä kustannuksiltaan edullista. Etäkoulutukset tulee suunnitella huolellisesti. Ne eivät voi olla perinteisiä luentoja etänä. On rakennettava selkeitä kokonaisuuksia, joissa osallistujilla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa opetuksen kulkuun.
Opiskelu on antanut minulle…
… siivet. En olisi nuorena hitsaajan taimena ikinä uskonut, kuinka paljon kouluttaudun työurani aikana ja mihin kaikkeen se johtaa. Alkuunsa työssäoppiminen antoi riittävästi haastetta useammaksi vuodeksi, mutta sitten halusin vaihtaa konepajoilta teollisuuden kunnossapitotöihin. Kunnossapidon ammattitutkintoon tähtäävä oppisopimuskoulutus avasi ihan uuden näkökulman työn tekemisen ja oppimisen maailmaan. Tunne omasta kehittymispotentiaalista ja ammatillisen itsetunnon kasvu oli jopa aika huumaavaa.
Paluu maanpinnalle tapahtuu kuitenkin jokaisessa uudessa koulutuksessa, kun huomaa tietojensa ja osaamisensa rajallisuuden. Silloin vaaditaan periksiantamattomuutta ja nöyryyttä pyytää fiksummilta apua. Koulutuksen loppuun saattaminen on aina yhtä palkitsevaa.
Uudessa työssäni tärkeintä on…
… se, että saan työskennellä organisaatiossa, jonka arvot vastaavat omaa arvomaailmaani. Minulla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa työelämään siten, että mahdollisimman monella jäsenellä olisi mielekäs ja palkitseva työura.
Kouluttajana pyrin siihen, että…
… oppimisympäristö on turvallinen ja että jokaisella on mahdollisuus kokea onnistumisia. Hyvässä ryhmässä jokaisen potentiaali saadaan esiin ja kaikki saavat kokea oppimisen iloa. Hyvässä koulutuksessa kaikki ovat kouluttajia ja oppijoita samaan aikaan.
Paras mielentila oppimiselle on…
… uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan, vaikkei asia kiinnostaisi otsikkotasolla. Tuttuunkin asiaan voi löytää uusia näkökulmia.
Haluaisin sanoa sähköalan ammattilaisille, että…
… olkaa ylpeitä ammattitaidostanne. Arvostakaa toisianne ja oppikaa uutta. Opiskelu on antioksidanttia aivoille.
Ammattiliitto on…
… työpaikkatason toimijoiden katto-organisaatio, jonka tehtävänä on mahdollistaa ammattiosasto- ja työpaikkatasoinen edunvalvonta sekä koota yhteen alojensa aktiivit toimimaan paremman edunvalvonnan puolesta. Ammattiliittoja johtavat jäsenet, ja heidän tehtävänään on tehdä työelämästä parempaa kaikille jäsenille. Ammattiliitot eivät ole olemassa vastakkainasettelua varten tai vain ratkomassa riitoja, vaikka niitäkin joskus vastaan tulee.
Ammattiliiton jäsenyys on ammattilaisen merkki. Järjestäytyminen on ylpeyttä omasta ammattitaidosta ja tietoisuutta omasta merkityksestä työmarkkinoilla. Olen ollut samalla tavalla ylpeä painelaitehitsaajan ammatista kuin korkeakoulutetun asiantuntijan tehtävistäkin. Selkänojanani on aina ollut ammattijärjestön jäsenyys.
Työ on ihmiselle…
… monella tavalla merkityksellistä. Yhteiskuntamme arvostaa työntekoa suunnattoman paljon. Eri ammattien arvostusta jopa mitataan iltapäivälehtien kyselyissä. Mielestäni tärkeintä on itse arvostaa itseään ja tekemäänsä työtä; silloin on helpompaa pitää motivaatiota ja työssäjaksamista yllä.
Luottamustehtävään valituksi tuleminen on työntekijälle…
… hieno luottamuksen osoitus ja samaan aikaan ihan hiton pelottavaa. Työkavereiden luottamusta on syytä kunnioittaa ja opiskella tehtävän hoitamisessa tarvittavat tiedot ja taidot. Epäonnistumista ei kannata pelätä, tärkeintä on yrittää tosissaan. Ihmiset näitä hommia ovat ennenkin tehneet!
Työnantajan kanssa on paikallaan keskustella valinnasta ja siitä, mitä se työyhteisössä tarkoittaa. Keskusteluissa omien kanssa täsmennetään, mitä tavoitellaan ja mikä on realismia.
Työelämä on muuttunut…
… sitovammaksi ja kiireisemmäksi. Meidät on ihan liian helppoa tavoittaa koska vain, ja työ on hiipinyt vapaa-ajallemmekin. Toisaalta kehittyneet yhteydenpitotavat ovat helpottaneet tiedonkulkua ja vaikkapa palaverien pitämistä.
Yhä suurempi määrä töitä pyritään hoitamaan yhä pienenevällä työntekijämäärällä ja yhä useammin työtä teetetään pitkissä alihankintaketjuissa, mistä syntyy edunvalvonnan ja työsuojelun haasteita.
Paljon hyvääkin on tapahtunut. Tasa-arvon edistämisestä ja epäasiallisen kohtelun ehkäisemisestä on tullut osa työkulttuuria, vaikkei valmiita vielä ollakaan. Uskon, että sanelupolitiikasta palataan takaisin yhteiseen tuottavuuden kehittämiseen. Edelläkävijäyritykset tulevat tekemään huikeita taloudellisia tuloksia, ja myös työntekijöiden ansiot nousevat.
Tiesin Sähköliitosta, että…
… kyseessä on yksi harvoista liitoista, joka toimii niin selkeästi yhden ammattikunnan edunvalvonnassa. Itse pidän ammattikuntaliittoa helpommin lähestyttävänä kuin fuusioliittoja, joiden sopimusaloilla työskennellään kymmenissä erilaisissa ammateissa.
Työmarkkinoiden tulevaisuus on…
… juuri niin hyvä tai huono kuin me aktiivitoimijoina haluamme. Ammattiyhdistyksen kautta yksittäinenkin jäsen pääsee vaikuttamaan oman alansa työmarkkinoiden kehitykseen. Jos odotamme tulevia muutoksia kädet taskussa ja leuka painettuna rintaan, ei suuria parannuksia voi olla luvassa.
Vapaa-ajallani harrastan…
… rintamamiestalon remontointia sekä moottoripyöriä. Välillä rakennan niitä enemmän kuin ajan. Luen kaikkea kirjallisuutta ihan hävyttömän paljon ja yritän olla aktiivisempi liikkuja.
Kotipaikkakunnallani parasta on…
… sijainti lähellä kaikkea. Olen tosin kuullut, että pohjoissuomalaisten juurieni takia välimatkakäsitykseni poikkeaa etelän ihmisistä.
#tästä laatikko
Bonuskysymys:
Millainen oppilas olit peruskoulussa?
‒ Ihan kamala! En tosin ollut ilkeä enkä edes lintsannut. Koulu oli minulle lähinnä syömistä ja sosiaalista elämää varten. Ainoastaan matematiikka, tekninen työ, historia ja yhteiskuntaoppi kiinnostivat, muun hoidin vasemmalla kädellä, olin omissa maailmoissani tai häiritsin opetusta.
‒ Koulumenestys oli yllättävän hyvä siihen nähden, etten nähnyt vaivaa niiden aineiden vuoksi, jotka eivät kiinnostaneet. Tiesin kyllä, että opiskelusta voisi olla tulevaisuudessa hyötyä, mutta motivaatio ja itsekuri olivat teini-ikäiseltä hukassa. Olin varmasti lähellä syrjäytymistä.
