Suomalaiset ja skottilaiset ryhmäkuvassa. Staffan on eturivissä viides vasemmalta.
… peruutti tuhatpäin lentoja… valtavia tuhoja… pahenee räjähdysmäisesti aamuun mennessä… pahempi kuin hurrikaani… ennätyksellisen raju… raivoaa Irlannin yli kohti Skotlantia… vaati ensimmäisen kuolonuhrinsa…
Tammikuun loppupuolen uutiset Britteinsaarilta olivat pahaenteisiä. Paraislaisella jakeluverkkoasentajalla Staffan Lindemanilla oli Éowyn-myrskyn rajuudesta ja tulevista tuhoista jo etukäteisvainu.
– Teen paljon hommia saaristossa ja olen siksi fanaattinen tuulikarttojen seuraaja. Normaalisti katsastan vain Suomen tuulitilanteen, mutta en voinut olla huomaamatta, että kartta meni aivan valkoiseksi Irlannin seuduilla. Koskaan en ollut nähnyt tällaisia ennusmerkkejä.
Lauantaiaamuna 25. tammikuuta hän ehdotti työnantajalleen, että avustustehtäviin on lähdettävä. Ja vielä samana päivänä tuli varmistus: Eltel kokoaa asentajaryhmän Lounais-Irlantiin, yhdelle pahiten kärsineistä alueista.
Omexomin leivissä oleva Staffan ja muut jakeluverkkoasentajat sekä työnjohto laskeutuivat Dubliniin jo tiistaina. Ryhmä saatiin siis kokoon viikonlopun aikana. Työkalut ja tarvikkeet lennätettiin paikan päälle charter-rahtilennolla.
Kylmiltään BBC:n kameran eteen
– Pretty normal in our standards… usual stuff for us, Staffan pääsi kertomaan kertoo BBC:n haastattelussa, että myrskytuhot ovat meidän mittapuumme mukaan melko normaaleita ja olemme tottuneet myrskyjen katkomiin ja kaatamiin puihin myös Suomessa.
Kun häntä siteerataan BBC:n sivuilla olevassa nettiuutisessa, hänen tittelinsä on Mr Lindeman. Haastattelussa käyttämästään huippuluokkaa tarkoittavasta ilmauksesta top-notch hän saa kuulla vieläkin.
Jakeluverkkoasentaja Paraisilta päätyi BBC:n tv- ja radiouutisiin sekä nettisivuille hakiessaan metsän keskelle perustetulta varikolta lisää tarvikkeita. Hänet sysättiin kameran eteen kylmiltään. Siinä tuli kehaistuksi kansainvälisen porukan yhteishenkeä sekä paikallisten asukkaiden ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta.
– He halusivat koko ajan tarjota, kuten teetä ja purtavaa. Ja kiittelivät meitä kaupassa, huoltoasemalla, tien vieressä ja jopa saunassa.
Grand old peruslinjamiehenä
Avustusryhmän työpäivät oli etukäteen sovittu 12-tuntisiksi, joten vapaata ei vuorokauteen paljon jäänyt.
– Käytiin saunassa ja syötiin iltapalaa. Sitten olikin jo aika mennä sänkyyn, soittaa kotiväelle ja nukkua hyvät yöunet työpäivän päälle.
Sähköverkkovaurioiden korjaamista johti kansallinen verkkoyhtiö ESB Networks, joka sai avukseen alan osaajia Suomen lisäksi Itävallasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Saksasta, Alankomaista, ja Norjasta.
Staffan teki reissulla ”peruslinjamiehen töitä” ja otti roolia ”vähän vanhempana asentajana”.
– Myös hitaampana, hän nauraa. – Meillä oli nuoria osaavia kavereita mukana, jotka ketterästi kiipesivät pylvääseen.
Melkein toinen maailma 3,5 tunnin lennon päässä
Keikka opetti paljon kansainvälisestä yhteistyöstä mutta myös sen, että jo noin 3,5 tunnin lentomatkan päässä on paikka, missä elämänrytmi ei ole niin kiireinen kuin Suomessa.
– Olipa hauskaa myös päästä töihin paikkaan, jossa on vielä kansallinen valtion omistama verkkoyhtiö. Meillä asia on toisin, kun sähköverkot on myyty ulkomaisille sijoittajille.
Kotitalouksienkin näkökulmasta eroja on.
– Isoin osa kuluttajaliittymistä on yksivaiheisia, ja pienjänniteverkko on huomattavasti pienempi kuin meillä. Keskijänniteverkko ulottui melkein aina pihamaalle asti, missä sitten oli myös pienehkö pylväsmuuntaja.
Entä sitten asentajien työmenetelmät ja -tarvikkeet?
– Uskallan väittää, että olemme täällä Suomessa siinä mielessä edellä, että järjestelmämme ja käyttötapamme ovat nopeampia ja silti yhtä turvallisia. Myös käyttämämme työkalut, liittimet ja jatkotarvikkeet ovat paljon sikäläisiä kehittyneempiä.
Ei ole Tapanin voittanutta
Käsi sydämelle, Staffan: olivatko Éowynin tuhot pahimmat urasi aikana näkemäsi?
– Eivät mielestäni. Kotimaiset Alfrida ja Tapani ovat olleet tuhoiltaan pahempia. Suomessa on enemmän puustoa, ja se tekee myrskyssä pahempaa jälkeä. Irlannissa oli käytössä huomattavasti kevyempää ilmajohtoa ja orsirakennetta, eikä pylväitä katkennut sellaiseen tahtiin kuin meilläpäin olisi käynyt.
Jos kotimaan myrskyt pitäisi pisteyttää, kyseenalaisen kärkipaikan Staffanin kokemuksen perusteella veisi Tapani eli tapaninpäivän myrsky vuonna 2011. Kakkospaikasta kilvoittelevat joulukuun 2013 Seija ja tammikuun 2019 Aapeli. Viimeksi mainitun jälkitöitä Staffan oli tekemässä Ahvenanmaalla ja kutsuu sitä siksi paikallisella nimellä Alfrida.
– Tapanin jälkeen meillä alkoivatkin ison mittakaavan maakaapelointityöt.
Lue BBC:n juttu avustusryhmästä täältä.
Kuvat: avustustyöryhmä
